Rakkaus on koira helvetistä 
Tästä on pitänyt blogata jo kauan. Yksi rakkaimpia runokirjojani on joskus aikoinaan Tornion kirjaston poistomyynnistä ostamani Charles Bukowskin Rakkaus on koira helvetistä. Tässä siitä suosikkirunoni:

rakkauden syleilystä...

rakkauden syleilystä
uuden rakkauden syleilyyn

ristin kuolemalta minut on pelastanut
nainen joka polttaa pilveä
kirjoittaa lauluja ja tarinoita,
ja on paljon miellyttävämpi kuin edellinen,
paljon paljon miellyttävämpi,
ja seksi on aivan yhtä hyvää jos ei parempaa.

ei ole miellyttävää joutua ristille ja hylätyksi,
on paljon miellyttävämpää unohtaa rakkaus joka ei
toiminut
niinkuin mikään
rakkaus ei
loppujen lopuksi toimi...

on paljon miellyttävämpää rakastella Del Marin rannalla
huoneessa 42 ja jälkeenpäin
istuskella sängyssä
viiniä juoden, jutellen ja kosketellen
poltellen

aaltoja kuunnellen ...

olen kuollut liian monta kertaa
toivoen ja odottaen, odottaen
huoneessa
rähjäistä kattoa tuijotellen
odottaen puhelua, kirjettä, koputusta, ääntä...
sydän hakaten
kun hän tanssi vieraiden kanssa yökerhoissa...

rakkauden syleilystä
uuden rakkauden syleilyyn

ei ole miellyttävää kuolla ristillä,
on paljon miellyttävämpää kuulla nimeään pimeässä kuiskattavan.

Tämä ei ole ajankohtainen tai henkilökohtainen juuri nyt. Bukowskistakin voidaan olla monta mieltä mutta jumalauta että se mies osasi kirjoittaa runoja.

Tämän runon (muutaman muun muassa) luin eräällä OYT:n järjestämällä bussimatkalla Tampereelle pari kevättä sitten. Pummasin teatteriväeltä ilmaiset matkat koska heidän Ylioppilasteatterifestivaalibussinsa oli vajaa. Matka meni todella mukavasti joviaalisti juopotellen, perilläkään en nähnyt ainoatakaan näytöstä (taisivat olla loppuunmyytyjä kaikki) vaan tapasin muutamaa tamperelaista vanhaa ystävääni. Tampere on miellyttävä kaupunki, ainakin keskusta + lähialueet, kauempana en ole oikeastaan ikinä käynytkään.

Mutta, jos et ole lukenut Bukowskia, suosittelen lämpimästi. Proosansa ei ehkä kiinnosta kaikkia (vai ketä ei kiinnosta tarinat ryyppäämisestä ja nussimisesta?), mutta runojansa en voi suositella liikaa. Myös vanhan miehen päiväkirja Lounaalla (jonka muuten on kuvittanut toinen hyvä vanha mies, Robert Crumb) on hyvä.

peteer 
Kerää koko sarja: Henry Miller ...?
Siinä on lähes kaikki oleellinen, mun mielestä.

joonasn 
Joo, kyllä. Pitäisi perehtyä enemmänkin.

Kommentit 

Lisää kommentti





Muotoile tekstiä: