Joshua Allen: Mix Tape for Dead Girl 
9.
Twelve minutes of what I happen to know is snow falling in the winter of 1994. Amateur ears might mistake it for static and someone breathing too close to the microphone. She said she distrusted inclement weather that didn’t make any noise. She was unhappy, not in the mood for talking, her cheeks rubbed raw with the cold. She made that scarf herself.

Mix Tape for Dead Girl by Joshua Allen - The Morning News

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Kirjoja 
Viime viikolla luettua: Ray Lorigan Tokio ei välitä meistä enää (noin kymmenennettä kertaa), kokoelma suomalaista uutta proosaa vuodelta 1966, Jim Thompsonin Pottsville 1280, muutama tarina Isaac Asimovin Roboteista, J.P. Pulkkisen Minä, Laura ja Cary Grant melkein kokonaan ja Roderick Thorpin Vain kuolleen ruumiini yli (johon perustuu yksi maailman parhaista toimintaleffoista).

Nyt lukemista odottaa Philip Rothin Rinta, Leo Tolstoin Sota ja rauha, Klaus Mannin Mefisto, Francoise Saganin Muuan hymy, Waltarin Nuori Johannes ja noin kymmenen muuta kirjaa, jotka ovat tällä hetkellä tiskipöydällä paremman paikan puutteessa. Toinen kirjahylly olisi maalaamista, poraamista ja kokoamista vaille valmis, ja eräs kaunis tyttö lupautui tulemaan avuksi sen maalaamisessa. Ehkä se motivoisi ottamaan tämän taas pari kuukautta venyneen ikuisuusprojektin työn alle? Vielä jostain porakone lainaan.

4 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Mutta älä masennu, ajatus oli hyvä, mitä? 
Kävellen vierekkäin keskellä yötä keskellä viikkoa lumisateessa, taas sataa lunta, märkä lumi tarttuu vaatteisiin ja kenkiin, välillä muutama kortteli väärään suuntaan, siksakkia kaupungin laidan läpi. Vaikea on olla, olisi paljon asioita joita haluaisi sanoa mutta ei minkään vertaa rohkeutta, ehkä puolustuskannalla, odottaen jotain tapahtuvaksi. Odotuksen pilkkoo osiin muutamat repliikit, en tiedä kuvittelenko mutta kumpikin huokaa välillä syvään, minä ainakin, jotenkin on tunne että kaikki on mennyt ohi jo vaikka hetki on nyt siinä.

Ja hetken päästä määränpäässä, tai oikeammin risteyksessä, iskee täysi lamaantuminen, en saa muodostettua yhtäkään järkevää lausetta, päässä humisee, tuijotan tyhjyyteen, kuulen kysymyksen kyllä, vastaan "ei mikään, ei mikään suurempi" vaikka kyllä juuri se suurempi mutta se on nyt liian suuri että sitä voisi sanoa, tai ainahan voisi mutta rohkeus on edelleen kateissa. Muutama katkonainen tyhjä lause, sitten mumistut hyvästit, kääntyminen, askeleet eteenpäin, poispäin. Lunta, tyhjä mieli, heti muutaman askeleen päässä iskee ikävä ja ontto olo, olisinpa uskaltanut, mutta en. Miten voikin tuntua niin 14-vuotiaalta, aikuinen ihminen kävelee yksin keskellä yötä kotiinsa, menee hissillä, avaa oven asuntoon. Riisuu märät vaatteet, laittaa soimaan musiikkia, laittaa musiikin pois, päättää nukkua sohvalla katkonaiset viisi tuntia joiden keskellä siirtyy puoliksi tiedottomana sänkyyn pyörimään.

3 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Tähtitarroja kasetin kannessa 
Niillä on merkattu lapsen käsialalla kirjoitetuista biisien nimistä suosikit, suurin osa kappaleista on merkitty. Perjantai-iltana istun keittiön pöydän ääressä äitini kanssa, keskustellen kaikesta maan ja taivaan välillä. Lauantai menee lueskellen ja kirpputorikierroksella, josta tarttuu mukaan totuttu määrä kirjoja (2-5 kpl), joten kun tulen kotiini sunnuntai-iltana on kirjoja lisää pieni pahvilaatikollinen (joista suurin osa äidin kirjahyllystä pelastettuja, hän hankkiutuu eroon ylimääräisistä kirjoistaan, ylimääräisiä ovat siis miltei kaikki paitsi Päätalot). Lauantaina syön myös ensimmäistä kertaa elämässäni turskaa, joka on todella hyvää, hienorakenteista ja löyhää valkoista kalaa. Lauantai-ilta menee kulttuuriväen kanssa keskustellessa, pöydällä on punaviinipulloja väliltä Etelä-Afrikka - Venäjä, venäläinen punaviini on vahvaa ja makeaa, kuuntelemme lp-levyjä ja tosiaan puhumme kulttuurista, kuvataiteesta ja siitä kuinka Kemi menettää paljon kun Kulttuurivoimala siirtää toimintaansa koko ajan enemmän Ouluun (vaikka olemmekin tästä kaikki mielissämmekin, minä en tietenkään vähiten koska Oulussa asun).

Koko Kemissä olon ajan mielessä pyörivät vanhat tapahtuneet jutut, muistot, paikat ja ihmiset. Melkein kaikki on muuttunut niistä ajoista, ja tulee muuttumaan lähiaikoina vielä lisää, ihmiset eivät jääkään vanhoille jalansijoilleen vaan liikkuvat vielä kerran, etsivät jotain parempaa tulevaisuutta jostain muualta kuin sieltä. Niinhän se pitää. Ikävä varmasti tulee, puolin ja toisin, mutta mitäpä siitä. Koko päivän on kohtuullisen lämmintä, illalla tietysti tulee tuttu kylmä ja kova tuuli joka tuntuu pidentävän välimatkoja vaikka porukalla kuljetaankin. Jossain vaiheessa onkin seuraava aamu, jota vietän kuunnellen sitä kasettia, torkkuen ja lueskellen liian lyhyellä sohvalla. Välillä raahaudun keittiöön, tuijotan tyhjää Valtakatua, imen itseeni kaiken hiljaisuutta ja olen jotenkin surumielinen. Illalla kävelen junalle, istun paikallani tunnin ajan ja olen taas kerran kotona.

3 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
dEUS - Eternal Woman 


"Maybe I'm too romantic, these expectations I should quell, but I would rather drown with you than watch the surf with someone else"


kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Ruokahommat 
Kaikenlaista mitä itse myös syöt löytyy täältä. Ensin kuvat, sitten lista. Niin, mutta tärkeätähän on maksaa kamppeesta, vai mitä. Ei kai ne kaupat täysin kelpoa kamaa pois heitä? Sehän olisi täysin hullua?

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Mitä kaikkea 
Alkuviikko, omaa kokkausta pitkästä aikaa (sipulia + porkkanaa + tomaattimurskaa + makaronia + juustoa), Beatlesia repeatilla toista iltaa putkeen. Vanhojen tietokonepelien muistelua (Grim Fandango!), suunnittelua (jos peittäisin joko makuuhuoneen tai olohuoneen yhden seinän Humphrey Bogartilla?), viikonloppuna pitkästä aikaa Kemiin äitiä tapaamaan, sitä ennen olisi huomenna George O'lav & Evil Goods ja torstaina Zacharius Carls Group, en usko jaksavani lähteä kummallekaan keikalle.

Viime lauantaina kävin katsomassa sen uuden Liisa Ihmemaassa 3D-leffan (tasapaksu disneytylsä lastenleffa) iltanäytöksessä, jonka jälkeen Neverissä erään tytön kanssa muutamalla (pitkästä aikaa baarissa lauantai-iltana vähän ennen puoltayötä selvinpäin, osittain aika järkyttävää) ja kuohuviinijatkoilla asunnollani (kuohuviiniä, kolmioleipiä ja kitaransoittoa + kaksiäänistä laulua). Puhetta oli jo seuraavistakin leffatreffeistä, en ole koskaan käynyt Tuirassa sijaitsevassa Starissa, ja taidan saada sinne alennuslippuja työpaikkani kautta.

Aamuisin on ollut pakkasta noin -25, päivisin taas "vain" kymmenisen astetta. Löysin uudestaan Röyksoppin (ensin Poor Leno, sitten koko Melody AM -levy, ja kuten ystäväni kommentoi facebookissa: "kivasti vuoteen 2002 heilahti hän...") ja mietin parvekkeeni sisustamista (mutsi meinasi lahjoittaa jonkun pyöreän pikkupöydän) ja sitä kuka on kaapannut peteerin blogin kun sinne ei enää pääse?

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Kuinka totta 
TV and movies have fucked us all up, have us all expecting these Big Huge Romances and Significant Connections. Real life ain't like that - connections between people cook up slower and sweeter than anything in movies. People are amazing and fascinating and sure to do whatever they please, no matter what you hope they do. So enjoy their warmth and company and light within them and don't try to douse that light by holding them to a script you've got in mind for them. Be grateful for those you connect with and don't despair at those you don't - no one connects with everyone.

MeFi

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

|◄  61 62 63 64 65 66 67 68 69 70  ►|