Austin Lucas - Alone In Memphis 


Aikoinaan kun aloitin opiskeluni Torniossa, ensimmäisenä päivänä auditoriossa kaikkien muiden tuntemattomien ihmisten joukosta muistan erottaneeni yhden punapään. Hän oli etelästä pohjoiseen vain sen koulun takia (!) muuttanut nykyinen ystäväni R. Hän on yksi niistä muutamasta luokkakavereista kenen kanssa pidän yhteyttä edelleen. Olen käynyt hänen kanssaan mm. katsomassa M.C. Escherin näyttelyn. Good people. Pari vuotta sitten R intoili muusikosta nimeltä Austin Lucas. Austin Lucas on käynyt Suomessa viime vuosina käsittääkseni muutaman kerran, ja R on ystävystynyt hänen kanssaan. Pari kuukautta sitten sain kutsun R:ltä Austinin syntymäpäiväkeikalle Helsinkiin. Keikka oli toissa viikolla, valitettavasti keskellä viikkoa ja muutenkin olen sen verran rahaton, että en olisi päässyt sinne vaikka se olisi ollut viikonloppuna (vaikka olisin käsittääkseni päässyt tapaaman Austin Lucasin(!)). Ehkä seuraavalla kerralla.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
10/03 
Ei ole olemassa vain yhtä tapaa lukea hyvin, vaikka lukemiseen meillä sinänsä onkin erinomainen syy. Tietoa on meille tarjolla loputtomasti; mistä löytyy viisautta? Onnekas saattaa löytää henkilökohtaisen opettajan, joka voi olla avuksi, mutta ihminen on lopulta kuitenkin yksin ja joutuu jatkamaan ilman sen enempää välitysapua. Hyvin lukeminen on yksi suurimmista nautinnoista, jonka yksinolo voi tarjota, sillä se on ainakin oman kokemukseni nojalla kaikista nautinnoista tervehdyttävin. Se palauttaa meidät toiseuteen, joko itsessämme, ystävissämme tai niissä ihmisissä, joista voi tulla ystäviä. Mielikuvituskirjallisuus [imaginative literature] on toiseutta ja lievittää sellaisenaan yksinäisyyttä. Emme lue pelkästään siksi, ettemme voi tuntea kyllin monia ihmisiä, vaan myös siksi, että ystävyys on niin uhanalainen, niin altis vähenemään tai katoamaan etäisyyden, ajan, vastakaiun puutteen ja kaikkien perhe- ja tunne-elämän murheiden vaikutuksesta.

Lukemisen ylistys, Harold Bloom (suom. Kalevi Nyytäjä), Otava 2002.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
06/03 


Olen ollut aivan liian innoissani siitä, että Frendien ensimmäiset kolme tuotantokautta tulivat Netflixiin. Telkkarittomana en ole joutunut seuraamaan sarjan jatkuvia uusintoja. Sarjassamme crossoverit: yllä Mad About Youn (Hulluna Sinuun) Jamie ja Fran ensimmäisen tuotantokauden jaksossa The One With Two Parts, Part 1, joka on myös Phoeben identtisen kaksossiskon Ursulan (sekä Hulluna Sinuun että Frendit) ensimmäinen esiintyminen sarjassa. Myös sitä seuraavassa jaksossa on crossoveria (lääkäreinä Teho-osaston George Clooney & Noah Wile).

Aiemmin: Villi Pohjola + Twin Peaks, Hulluna Sinuun + Seinfeld.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
26/02 
Katson sattumalta keskellä yötä alas parvekkeelta. On helmikuun loppu, ja sisäpihan asfalttitiet ovat keskeltä kuivia. Helmikuun viimeinen viikko; pihalla kuivaa asfalttia. Voisin tottua tähän.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
21/02 


Maalaus, jonka ostin pari viikkoa sitten ystävältäni Lauri Mäkimurrolta (aiemmin).

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
17/02 
Ja niin vain on taas käynyt, kohta on maaliskuu, ensimmäinen kevätkuukausi. Jo viikko pari sitten alkoi olla valoisaa kun kävelin töistä kotiin. Vietän talvilomapäivää lukien Paul Austerin Winter Journalia ja siirtäen tunti kerrallaan eteenpäin jo monta kertaa siirtämääni aikomusta viimeinkin skannata talven aikana kuvaamani materiaalit, tai ainakin sen osan niistä, jonka uskon olevan tarpeeksi hyvää ja mielenkiintoista näyttelyprojektiamme ajatellen.

Elän tällä hetkellä jonkinlaista muutoskautta, tai sitä hiljaista kautta ennen muutosta. Kaupunki, johon muutin vuonna 2007 ei tunnu antavan enää juuri mitään. Monet asiat ovat muuttuneet vähintään kerran: bändiä ei enää ole, rakkaussuhteet ovat kariutuneet yksi toisensa jälkeen, useat läheisimmät ystäväni asuvat nykyään jossain muualla. Näiden asioiden poistuttua elämästäni niiden tilalle ei ole tullut mitään. Se tuntuu ajatuksena välillä hermostuttavalta. En tarkoita että yksin eläminen ja oleminen olisi tässä se ongelma (jos voi sanoa että tässä mitään ongelmaa onkaan), lähinnä vain vähitellen on alkanut syntyä ajatus liikkua eteenpäin, ehkä jättää tämä kaupunki ja sen ihmiset, aloittaa jotain uutta jossain muualla. Tai jatkaa vanhoja ystävyyssuhteita jossain toisessa kaupungissa. Nämä ajatukset ovat kuitenkin vielä aika uusia. Tiedän, että mitä tahansa voi tapahtua millä hetkellä tahansa. Tiedän myös, että tämä pitkä ja vaikeahko talvi antaa oman panoksensa siihen ajatukseen, että kaikki elämässäni on liian staattista ja paikalleen jämähtänyttä.

Olen kuitenkin ottanut tarkoituksella rauhallisesti. Näinä aikoina vakituinen, mielenkiintoinen ja mieluisa työpaikka omalla alalla on kunnioitettava asia, ja tarkoitukseni on pysyä töissä ainakin sen aikaa, että saan maksettua lainani pois. Muutama todella hyvä ystäväni, jotka olivat luonani ystävänpäivän illan ja yön, kehittelivät jo puolestani muutto- ja kesäsuunnitelmia, mitkä kuulostivat aivan liian hyviltä voidakseen toteutua. Mutta toisaalta niissä ei ollut mitään epärealististakaan. Olin otettu siitä miten he olivat valmiita auttamaan. Vielä en ole lyönyt mitään lukkoon, enkä usko että tulen tekemään sitä vielä muutamaan hetkeen. Mutta jotain on kuitenkin tapahtumassa.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Arkistosta: Ystävistä 
Kirjoitettu alun perin 25. helmikuuta 2010


Friends slay the Demons in your head
(Ink, Markers, Digital Color, 11x17)
Christy C. Road, 2006

Joskus on vaikeaa pitkän työpäivän jälkeen arkena tavata ystäviä. Kun pääsee töistä ei halua tehdä mitään muuta kuin olonsa mukavaksi ja tiedättekö vaan olla ja tehdä sitä mitä juuri sillä hetkellä haluaa. Tällä hetkellä se on Kerplunk!in kuuntelua, neljän kynttilän valon katselua ja blogikirjoittamista. Ulkona tehtaan siniharmaa leveä savu halkaisee taivaan, jolla näkyy vielä auringonvalon viimeiset hetket. Musiikista tulee mieleen kesät kymmenen vuotta sitten ja tällä hetkellä kaikki on todella hyvin. Raskas työviikko on mennyt yllättävän mukavasti ja huomenna on perjantai (ja palkkapäivä, kulutin viimeiset rahani toissapäivänä ruokaostoksiin).

Kyllä ystäviäkin on mukava nähdä, ja mahdollisimman yhtäkkiset suunnitelmat ovat todella piristäviä. Onneksi ympärilläni olevat ihmiset ovat suunnilleen samantyyppisiä, viihdymme monet myös yksin, ja joskus arkipäivät menevätkin niin että en näe ainoatakaan ystävistäni. Mutta, tietysti, kun tapaamme perjantaina työviikon jälkeen oluiden tai viinipullojen merkeissä on aina kiva nähdä. Viikot viettää mielellään hiljaiseloa kun tietää että viikonloppuna on mahdollisuus tehdä jotain kivaa ystävien kanssa. Tai olla yksin kotona, katsoa leffoja, kokkailla, nähdä oma asunto pitkästä aikaa auringonvalossa. Ja lähteä vaikka illalla ystävän luona käymään.


kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
09/02 
Niin tosiaan, blogin synttärit jne. Ei jaksa. Frasier-maratooni. Useita asioita mitä pitäisi tehdä. Ei niitäkään. Palataan asiaan ensi viikolla. Kiitos kaikesta, kuitenkin.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

|◄  11 12 13 14 15 16 17 18 19 20  ►|