Täynnä kaikkea vuosia vanhaa, mutta onneksi jotain uudempaakin, koska kaikki muuttuu, yhtäkkiä onkin mennyt aikaa ja vanhat jutut, vaikkakin niitä vielä itse rakastaakin, vaikuttavat juuri niiltä. Vanhoilta jutuilta. Jotain olisin tehnyt eri lailla, mietin nykyään kun niitä selailen. Joistain paistaa läpi niin suuri, no, sanotaanko nyt vaikka että teennäisyys, tai yritys olla jotain muuta vaikka rahkeet eivät mitenkään vielä riitä. Dokumentteina toki toimivat, mutta onko oman romukopan esittely mitenkään järkevää, jos mietitään sitä minkälaisen kuvan ihmiset saavat? Kysymyksiä, kysymyksiä taas vain. Vanha kama mitä serveri on pullollaan onkin siellä enemmän omaksi ilokseni. Eipä niitä tule esiteltyä. Kunhan ovat, vanhat, siellä. Rauhassa.
Nämä asiat siis tulivat mieleeni kun päivitin domainin etusivun tekstiä kuvaavammaksi, ajankohtaisemmaksi, todemmaksi(?). Poistin personointia, titteleitä, kuvailevia sanoja. Mitäpä sitä kuvailemaan, kaikki on tässä, joka linkki on tässä, tervetuloa. Blogikin alkoi aikoinaan jonkinlaisella ajatuksella siitä, että voisin jakaa ajatuksiani internetistä ja peilata sitä jotenkin työhön, jota teen. Sekin on jäänyt, mikä on toisaalta hyvä. Miksi minun pitäisi itseäni täällä mainostaa, kun en ole enää 15 kuukauteen etsinyt töitäkään? Ei miksikään, sanotte, ja oikeassa olette. Työhön liittyvät jutut ovat saaneet väistyä henkilökohtaisen pohdinnan ja lyhyiden fiktiotekstien tieltä.
Se tuntuu hyvältä. Kirjoittaminen, oli se sitten faktaa tai fiktiota, tai kuten eräs hyvä ystäväni sanoi, "siitä proosasta saa paljon paremman kuvan siitä minkälainen sä olet ihmisenä". Itseäni en ole täällä mitenkään erityisesti esiin tuomassa hän bloggaa, mutta väistämättähän niin käy, ymmärrätte tietysti sen, luettehan blogia. Moni kirjoittaa anonyyminä, toiset eivät, olen monta kertaa miettinyt miksi? Anonyyminä on väitetysti helpompaa, mutta en pidä itseäni niin tärkeänä että nimeni ketään kiinnostaisi, onpahan vain nimi muiden joukossa. Kyllä tutut tietäisivät että bloggaisin vaikka tekisinkin sitä anonyyminä. Ja tällä tavalla ei tarvitse ainakaan pelätä että joku saa selville, käräyttää, tai jotain muuta käsittämätöntä. Saa selville mitä? Että tykkään lukea ja kirjoittaa? Vittu, kunnon skandaali. Nimeäni googlaamalla löytyy kyllä kuvani ja paljon muutakin mutta mitä sitten? Mitä kukaan tuntematon tekee sillä tiedolla että blogia kirjoittaa tummahiuksinen normaalivartaloinen joka on töissä siellä ja siellä, koska nämä ovat asioita jotka tuttuni tietävät, eikä heistä kukaan ole vielä henkeäni uhannut (vakavastiotettavasti). Tämä blogi on (päätetysti) täysin erillään päivätöistäni, varsinkin nykyään, henkilökohtainen harrastukseni, monin verroin montaa asiaa tärkeämpi. Oma.
Netissä minua on aina (jo ennen www:tä) kiehtonut sen monipuolisuus. Mahdollisuudet. Visuaalisuuden ja sisällön synteesi. Siksi kai maryque.com onkin täynnä montaa monituista mediaa, ja blogikin. 2000-luvun alkupuolella pyrin olemaan kuvantekijä, ja sitä olinkin, ja olen tavallani edelleen mutta en enää niin paljoa. Tarkoitukseni olisi nyt keskittyä ensimmäisenä ajattelemiseen, toisena kirjoittamiseen ja kolmantena visuaalisuuteen. Vähemmän pelkkiä linkkiposteja, vähemmän upotettuja youtube-musavideoita. Enemmän tekstiä. Enemmän fiktiota. Siis väistämättä enemmän myös totta.
Nyt kun oikoluen tätä uudelleen, tulee mieleeni että vaikutanko siltä että puolustelen, pyytelen anteeksi, selittelen? Miksi? Siksi että kerron suoraan mitä mietin, miltä tuntuu, miksi teen tätä? Kenelle sitä pitäisi perustella, aikuisen ihmisen? Ehkä jostain teini-iästä on vielä jäänyt joku alemmuuskompleksi joka välillä nostaa päätään. Tiedä häntä. Nyt aion laittaa läppärin kannen kiinni, ottaa laukkuni ja takkini, poistua rakennuksesta ja laittaa matkalla hälytykset päälle. Pumpata pyörään ilmaa, ajaa sen kotiin. Tarina jatkuu, eteenpäin.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Kaikki Pixiesin nokkamiehen ja helvetin monipuolisen sooloartistin Charles Michael Kittridge Thompson IVn kaikki soolomateriaali kuunneltavana miehen juuri ennen vappua uudistuneilla kotisivuilla @ BLACKFRANCIS.NET 2.0
Tällä hetkellä löytyy 19 levyä, ja lisää on kuulemma tulossa:
In the near future, we hope to add more b-sides, singles, special releases from the past, and perhaps even the Pixies catalog, so keep checking back.
kiitos vinkistä sami s.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
4AD jakaa (taas) musiikkiaan, täällä 59Mt zippi.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
..on muutamaan vuorokauteen ensimmäisen lämpimän ruokani nimi, ja syön sitä suoraan ylisuuresta kattilasta tietokoneen edessä. Taudinkuvaan (joka siis ei ole kolmipäiväinen krapula, vaikka sisältääkin samankaltaisia oireita) on kuulunut kaikenlaista miellyttävää, mitä en välttämättä halua enää kerrata kirjoittamalla. Sanotaanko vaikka niin, että maanantai-aamuna vatsani herätti minut melko ripeällä yleishälytyksellä, ja eilinen päivä meni joko sängyssä tai kylpyhuoneessa täristessä. Ei kivaa, ei. Mutta nyt vuodevaatteet ovat pesussa (eilisen ja viimeöisen kuumehikoilun takia, ja myös siksi että asunnossani aikaa viettänyt kissa on ilmeisesti päättänyt vaihtaa talviturkkinsa kesäisempään, ja tiputtanut siitä suuren osan tummansinisille lakanoilleni), elämä hymyilee, ruoka maistuu ja istun rauhallisena koneella, kalastan liian syvästä kattilasta nuudeleita ja luen mitä kanssabloggaajilleni on tapahtunut vapun pyörteissä. Se olisi sitten taas toukokuu edessä.
1 kommentti | linkki kirjoitukseen
Eräs ystäväni kuvaa ympäri maailmaa, käykääpä tsekkaamassa.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Juhlapäivää? Ulkona tasaisen vaaleanharmaa taivas, luvattu vesisateita, tälle päivälle, yölle, huomiselle. Vielä ei ainakaan tule. 60€ kauppaan (soijanakkeja) + X€ sosiaali- ja terveysministeriön hallitsemaan vähittäismyymälään. Ruoho ei viherrä vielä, ei houkuta puistoilemaan, petankoimaan, kantamaan kangaskassissa filttiä ja kertakäyttömukeja; taitaa tulla sisävappu? Sain kutsun erään ystävän ystävien luo, kuulemma perinteiset hyvät vappujuhlat, lähden mielelläni, välillä on terveellistä seurustella tuntemattomienkin kanssa.
Aina on jännittävää mennä juhliin, joissa ei tunne suurinta osaa porukasta. Ensivaikutelmat ja kaikkea. Testata sosiaalisia taitojaan, muistella käyttäytymisnormeja ja etikettiä. Ystäväporukassa aikaa viettäessä on kuitenkin tiettyjä vapauksia. Uusien ihmisten tapaaminen? Leppoisaa. Ehkä he juhlivat jotenkin erilailla kuin me? Aktiviteetteja? Eksoottisia shotteja? Minkälaista musiikkia? Tarjoilu? Snackseja? Pieniä elintarvikekuutioita hammastikuissa vai pelkkiä sipsejä ja hotrodeja? Dippiä ja porkkanatikkuja (henkilökohtainen mielipiteeni: huonoin mahdollinen tarjoilu, ennemmin ei mitään kuin jumalauta porkkanatikkuja ja dippiä). No, mitä tahansa juhlissa tarjoilee niin kyllä se kauppansa tekee. Viimeksi tarjoilin E:n avustuksella yhdeksän pellillistä pitsaa ja litrakaupalla perunasalaattia. Nekin loppuivat kesken, voitteko uskoa.
Mutta, hyvää suomalaisen työn päivää, toivottavasti edes jossain on puistoilukelit. Ottakaa oikein kunnolla, vetäkää aamuun saakka ja ylikin. To infinity and beyond! Tsau. (Niin ja otsikko on tietysti tästä.)
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Diakuvia 50-, 60- ja 70-luvuilta @ MangoFalls.com
Kissoja jotka näyttävät Hitleriltä @ catsthatlooklikehitler.com
Kissa-animaatioita @ simonscat.com
Pelottavia pääsiäispupukuvia @ sketchybunnies.com
Teksimuotoisia kuvauksia kuvista, jotka jäivät ottamatta @ unphotographable.com
Tuhkapilviteemaista lyhytfiktiota @ ashcloudtales.tumblr.com
(tätä olen tehnyt muutaman kerran ennenkin)
3 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Istun sohvani toisessa päässä, vieressäni oikealla makaa kyljellään tyttö jalat koukussa, vie suurimman osan sohvasta ja lukee Paul Austerin Illuusioiden kirjaa. Äänimaailma koostuu tällä hetkellä Kings of Conveniencen levystä Riot on a Highway ja tiskikoneen ambientlorinasta ja -kolinasta. Vasemmalla näkymättömissä on parvekkeen auki oleva ovi, josta tulee vino suunnikas auringonvaloa keittiön lattian kahdelle uudelle ruskealle räsymatolle. Kissa on juuri nyt luultavasti joko parvekkeella tai makuuhuoneessa. Kulkee omia aikojaan, näkee maailman erilailla, ajattelee kissan ajatuksia.
Takanani on ikkunalauta, jolla on muutama kirja, tyhjä ruskea bonustoppa, muistilehtiö, linkkuveitsi, kangaslaastaripaketti, kitukasvuinen basilika, kitukasvuinen rucola ja vähän paremmin kasvava lehtisalaatti. Koko päivän on paistanut aurinko, koko päivän olen nukkunut, herännyt välillä johonkin kissan aiheuttamaan ääneen tai muuten vain, herätessäni ensimmäinen asia mitä näin oli kuinka auringonvalo siivilöityy kaihtimien välistä tummansiniselle peitolle ja lakanalle. Lopulta nousimme ylös neljän aikaan iltapäivällä, juuri sopivasti nauttiaksemme suorasta auringonvalosta parvekkeella.
Tällä hetkellä mietin Shooter Jenningsin (legendaarisen Waylon Jenningsin pojan) uutta konseptialbumia Black Ribbons. (Amerikkalaisten AM-radiokanavien yöohjelmien tunnelmaa väitetysti henkivällä levyllä suurta osaa näyttelee Stephen King.)
Niin, ja Hubble on tänään ollut avaruudessa 20 vuotta: YLE, hubblesite.org.
Kävin eilen kummipoikani kolmevuotissyntymäpäivillä. Pikkumies oli (äitini kertoman mukaan) hämmentynyt kovasti katsellessaan vanhoja valokuvia isästään, eli veljestäni, parivuotiaana. Oli ollut sitä mieltä että kuvissa on hän, isompana, eikä isänsä pienenä. Ovat kyllä kuvissa aivan täysin saman näköisiä. Pikkumies pitää leikkiautoistaan, -traktoreistaan ja -pyöräkoneistaan, nauramisesta ja juoksemisesta ja "mopolla" (muovisella päälläistuttavalla kaksirenkaisella) ajamisesta (jaloilla vauhtia).
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
