Kahdessa edellä mainitussa kirjassa on hienoa se kuinka Hustvedt pystyy kirjoittamaan äärettömän uskottavasti ja luonnollisesti miespuolisia päähenkilöitä. En juuri nyt saa mieleeni päinvastaista esimerkkiä. Toinen hätkähdyttävä piirre on kuvataiteen ja näyttelykokonaisuuksien kuvaus: on uskomatonta jos nämä teokset ja kokonaisuudet eivät ole todellisia; ainakin se nostaa Hustvedtin sisäisen näkemyksen kirjan sisällä tapahtuvasta todellisuudesta aivan uuteen sfääriin.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Mm. Mars Voltasta tuttu Omar Rodriguez Lopez julkaisee www-sivuillaan "name your price"-julkaisuna seitsemän biisiä.
Aiemmat "Ilmaista musiikkia"-postit.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Istun ja tuijotan lehtiötä, johon olen kirjottanut ylös hyviä aiheita, tiedättehän, juuri näitä hetkiä varten. Mikään niistä ei tunnu sopivalta tähän päivään, ei tarpeeksi kevyeltä juuri tälle olotilalle. Mitä vähemmän kirjoittaa, sitä vaikeampaa se on. (Olen ollut väsynyt (juuri siitä luulin kirjoittaneeni perjantaina), vähän rauhaton mutta silti täysin vailla energiaa iltaisin.) Aiheista helpoiten (miksi kaiken pitää aina olla helppoa?) ruudulle tuntuu pääsevän varhaisteininä isäni kanssa tekemäni Espanjanreissu, joka nousi mieleen viime viikolla koska kuuntelin pitkästä aikaa Oasista; ainoa levynsä, jonka omistan, on Alicantesta torilta ostettu piraatti-best-of, itseasiassa ihan hyvä kokoelma kolmelta ensimmäiseltä levyltä (Definately Maybe, Morning Glory, Be Here Now), tämä kaikki ajoittaa etelänmatkani luultavasti vuoden 1997 lopulle tai vuoden 1998 alkuun, muistaakseni olimme siellä kesäaikaan mutta en muista sitä varmasti. (Tarina ei ole mitenkään viihdyttävä tai edes mielenkiintoinen, mutta välillä pitänee kirjoittaa ihan vain kirjoittamisen vuoksi.)
Olin 14-vuotias varhaisteini, murehdin tyttöjen perään (joku asia sentään on pysyvää, vai mitä?), viihdyin hyvin yksin. Pidin liian suuria t-paitoja ja luultavasti edelleen NHL-lippiksiä (San Jose Sharks, Florida Panthers). Viimeisenä iltana sain luvan mennä yksin käymään lähiö-loma-asuntomme lähikahvilassa. Vaikka Alicantessa oli ollutkin kivaa, olin silti jotenkin pettynyt ja hieman surullinen - odottanut liikaa koko juttua, rakennellut pilvilinnoja, kuvitellut olemattomia, kuten tapanani oli. Reissu oli ollut hyvin rauhallinen, en muista siitä enää paljoakaan, mutta kahvilan muistan, ja koko kesäillan pimeyden ja rauhallisuuden. Kahvilassa ei ollut kuin kaksi minua luultavasti ainakin pari vuotta vanhempaa tyttöä, toinen heistä tiskin takana töissä. Juttelin heidän kanssaan englanniksi, istuin baaritiskin ääressä, join heidän suosittelemansa drinkin viimeisen illan kunniaksi ja kävelin puolentoista kilometrin matkan takaisin asunnollemme.
Siitä ei ole oikeastaan sen enempää kerrottavaa, vain tämä pätkä. Mutta, kuten aiemminkin on tainnut olla puhetta, musiikilla on outo ja ainutlaatuinen tapa palauttaa mieleen tilanteita, tapahtumia, matkoja, aikoja.
Oasiksen kuunteleminen tuntuu nykyään melko lailla samalta kuin monen teiniajan suosikkibändin kuunteleminen, osa musiikista on selkeästi säilyttänyt arvonsa, mutta aina on ainakin muutama biisi jotka nykyään tuntuvat häiritsevän naiiveilta ja yksinkertaisilta. Mutta toisaalta on niiltä ajoilta säilynyt todellistakin rakkautta, joka ei riipu siitä onko biisi nykyisen minäni valossa naurettava vai ei (yleensä on), mutta niistä kerron joku toinen kerta.
3 kommenttia | linkki kirjoitukseen
(Luulin bloganneeni perjantaina, mutta joko muistan väärin tai systeemi on syönyt kirjoitukseni. Tässä kuitenkin surrealismia (mm. arvailevan raadin silmälaput) maanantai-päivää piristämään. Dali rokkaa ja koko juttu on hyväntahtoisen huumorin sävyttämää.)
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Eilen laitoin nukkumaan yhdeksän aikaan illalla, vain herätäkseni pirteänä kolmen aikaan yöllä. Mitä tehdä keskellä yötä muuta kuin syödä voileipiä, juoda yksi rommikola, lukea Lucy Knisleyn blogiarkistoa läpi? Sain unen päästä kiinni viiden tienoilla, ja olin yllättävän pirteä aamuisella virastokierroksellani (vitun opintolainat). Töissä oli melko hektinen päivä, ja muutaman töiden jälkeen nautitun kerho-oluen jälkeen kieltäydyin ilmaisesta viinasta ja safkasta Numerossa. Oh well, katsotaan sitten kuka juhlii keskellä (alku)viikkoa kun lomani alkaa.
Niin ja tämän halusin jakaa: jos olette kertaakaan miettineet kuinka paljon sitä öljyä sieltä merenpohjasta koko ajan suihkuaa, tässä muutama luku:
On arvioitu että öljyä on 50 miljoonaa barrelia, eli 795 000 000 litraa, ja sitä ruuttaa sieltä merenpohjasta arviolta 12000-19000 barrelia (eli vähintään 1 908 000 litraa) päivässä. Jos vuotoa ei tukittaisi, vuotaisi öljyä mereen yhtäjaksoisesti vähintään reilut seitsemän vuotta, mutta mahdollisesti jopa yksitoista vuotta. (lähteitä).
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Jos haluat lukea jotain mielenkiintoista (ja nopeaa), sekä nautit hyvin kirjoitetusta englannin kielestä, erasing.orgin Scott David Herman on blogannut viime aikoina jutuista, jotka hän on jättänyt kirjoittamatta kunnoon blogipostiksi vajaan vuoden ajalta. Sisältää mm. kesälomanostalgiaa, mihin jostain selittämättömästä syystä aivoni ovat kiinnostuneet näinä parina viimeisinä työviikkoina ennen ah-niin-ihanaa vapautta. Tässä toinen kokoelma arkiston puolivalmiita aarteita, satunnaisempi kuin tuo toinen.
palkkapäivä wooooooooooooooooo
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Vai muuttuuko? Mitä tapahtuu? TEDxHelsinki-juttuja googlatessani satuin Gummeruksen kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikön Mikko Aarnen henk.koht. blogiin, jossa hänellä omien sanojensa mukaan
--- on tunne, että nyt jotain ratkaisevaa on muuttunut tai muuttumassa. Ainakin sähköisiä lukulaitteita saattaa aivan oikeasti tulla saataville yllättävän pian. Ja viime aikoina on ilmassa ollut jotain muutakin, en vain oikein tiedä, mitä. Mutta tässä blogissa sitä yritetään haistella.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
