Kultahattu 
Tällä viikolla kuulin että F. Scott Fitzgeraldin klassikkoteoksesta Kultahattu on tulossa uusi, Baz Luhrmannin (Moulin Rouge!, Romeo+Juliet) ohjaama elokuva (trailer), joten kaivoin kirjan hyllystäni ja luin sen muutamana iltana. Painos on vuodelta 1974, samana vuonna ilmestyi kirjan tähän mennessä kuuluisin filmatisointi, ja oma painokseni käyttääkin kansikuvituksenaan elokuvajulisteen kuvaa Mia Farrowsta ja Robert Redfordista:



Tässä muutama pätkä, joista voi saada mielestäni jonkinlaisen pienen aavistuksen siitä miksi Luhrmann tekee projektiaan kolmedeenä. (Nämä pätkät ovat aivan kirjan alusta, joten spoilereita ei tarvitse pelätä.)
Me astuimme korkean eteishallin läpi ruusunväriseen tilaan jonka kummassakin päässä olevat ranskalaiset ikkunat liittivät löyhästi talon yhteyteen. Ikkunat olivat raollaan ja ne hohtivat häikäisevän valkeina vihreää nurmikkoa vasten, joka näytti melkein tunkeutuvan sisälle. Suuren huoneen läpi puhalsi raikas tuuli työntäen ikkunaverhot sisälle toisesta päästä ja ulos toisesta päästä; vaaleina viireinä ne taipuivat ulos kohti kuorrutettua hääkakkua muistuttavaa kattoa, kiirivät sitten lattian viininpunaisen maton yli luoden siihen samanlaisia varjoja kuin vihuri kyntää veden pintaan.
Ainoa täysin paikallaan oleva esine tässä salissa oli suunnaton leposohva, jolla kaksi nuorta naista lojui ankkuroituna kuin ilmapallon kupeella. He olivat molemmat valkoisissa, ja heidän pukunsa värisivät ja leyhyivät ikäänkuin tuuli olisi juuri äsken puhaltanut heidät takaisin lyhyeltä lennolta ympäri taloa. Minä jäin varmaan hetkeksi kuuntelemaan verhojen lepatusta ja läjähdyksiä ja erään seinällä olevan taulun heiluntaa. Sitten kuului humahdus Tom Buchananin sulkiessa taemmat ikkunat, ja vangittu tuuli sammui huoneeseen. Ja verhot ja seinävaatteet ja molemmat nuoret naiset leijailivat hitaasti aloilleen.

Vaeltavan kissan varjokuva liukui kuunvalossa, ja kun käänsin pääni seuratakseni sitä huomasin, etten ollut yksin – parinkymmenen metrin päässä eräs hahmo oli sukeltanut esiin naapuritalon varjosta ja seisoi kädet housuntaskussa katsellen tähtien hopeista kimmellystä. Jokin hänen verkkaisissa liikkeissään ja jalkojen varmassa asennossa ruohokentällä pani minut otaksumaan, että hän oli herra Gatsby itse, joka oli tullut ottamaan selvää, mikä osa meidän paikallisesta taivaastamme kuului hänelle.
Päätin ilmaista itseni. Neiti Baker oli maininnut hänet päivällisellä, ja siinä minulla oli aihe alkusanoiksi. Mutta en kuitenkaan tehnyt mitään, sillä äkkiä hänen käyttäytymisensä osoitti, että hän oli tyytyväinen yksinäisyyteensä – hän ojensi käsivartensa tumman veden yli oudolla tavalla, ja vaikka olin kaukana hänestä, olisin vaikka voinut vannoa että hän vapisi. Vaistomaisesti katsahdin merelle – enkä erottanut mitään muuta kuin yksinäisen vihreän valon pienenä ja etäisenä, kenties jonkin laiturin kärkivalon. Kun vielä kerran vilkaisin Gatsbyn suuntaan, hän oli poissa, ja minä olin jälleen kerran yksin levottomassa pimeydessä.


kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Sivun suurennus 

Tänään aloitin uuden vaiheen elämässäni. Tästä päivästä lähtien en enää ikinä muuta vain tekstin kokoa suurentaessani www-sivun sisältöä. Vuosia vuosia sitten www-selaimet eivät antaneet käyttäjälle vaihtoehtoa zoomata sivun koko sisältöä. Sitten kehitys kehittyi, ja kun tämä vaihtoehto tuli osaksi selainten normaalia käyttäytymistä, ottaessani käyttöön uuden selaimen kävin aina ruksaamassa tämän toiminnon pois päältä. Surullisinta tässä on se, että olen miettinyt tätä muutosta jo päiväkausia, jos en jopa viikkoja.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Arkistosta: Try to love the questions themselves  
Ensimmäisen kerran kirjoitettu 19.8.2011
...I would like to beg you dear Sir, as well as I can, to have patience with everything unresolved in your heart and to try to love the questions themselves as if they were locked rooms or books written in a very foreign language. Don't search for the answers, which could not be given to you now, because you would not be able to live them. And the point is to live everything. Live the questions now. Perhaps then, someday far in the future, you will gradually, without even noticing it, live your way into the answer.

Rainer Maria Rilke, Letters to a Young Poet, 1903 (myös suomennettuna, Kirjeitä Nuorelle Runoilijalle)

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
23/05 


Tämä oli ensimmäinen kuva jonka tein itse pimiössä, vuonna 2001.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Mitä opin Barcelonassa 
- V.O. tarkoittaa ei-dubattua elokuvaa.
- FM radiokanavia on noin ziljoona kertaa enemmän kuin Suomessa.
- Katuja lakaisevat autot ovat sähköautoja, eli täysin äänettömiä, niiden alle ei kannata jäädä.
- Parhaat kaupat ovat pakistanilaislähtöisten pitämiä pikkukauppoja, joista saa parhaimmillaan mitä vain, ja nämä paikat ovat the shit.
Alkoholia myydään virallisesti klo 23 saakka, mutta olen kuullut että useat paikat myyvät ympäri vuorokauden, jos et ole esim. vitun kännissä.
- Lempiaiheeseeni liittyen: kierrekorkillisia viinipulloja ei ole.
- Jos et omista korkkiruuvia, pyytäessä kauppias aukaisee mielellään pullon sinulle mukaan.
- Mutta älä luota siihen että myyjä/kauppias osaa avata viinipullon (mm. muslimit eivät juo alkoholia). Mutta he antavat kyllä myös lainata omaa korkkiruuviaan (joka kaupassa on sellainen) jos omasi on jäänyt hostellille.
- Viinipullon saa halvimmillaan noin eurolla.
- Lisää: rommi = Ron, usein rommikola on lasillinen rommia jääpaloilla + jääkylmä kahden desin lasipullo Coca Colaa. Täydellistä.
- Jos et löydä jotain mestaa kuten leffateatteria, kannattaa kysyä n. 10-vuotiailta pikkupojilta.
- Kiertoajelubussien penkit eivät ole suunniteltu pitkille ihmisille.
- Vettä tai vichyä ostaessa kannattaa olla tarkkana: vichyltä näyttävä tuote saattaa olla jotain järkyttävää sokerivettä/limsaa, ja sen joudut käyttämään keskellä yötä lantrinkina kun yrität nauttia ainoasta huonosta valkoviinipullosta minkä ostit.
- Kaikki ruoka on täysin herkullista.
- Radion kuunteleminen & valkoviiniin juominen makuuasennossa on loistava tapa viettää lämmintä yötä ho(s)tellihuoneessasi sillä välin kun matkaseuralaisesi nukkuu.
- Radio Flashback! http://www.radioflaixbac.cat/
- Juomat pysyvät kohtuullisen viileänä kylpyhuoneen lattialla.
- Sinulle tullaan tarjoamaan erilaisia päihteitä (vai johtuiko se vain minusta?). Tarjoamaan = myymään.
- Jos ei, pssst: Plaza Realin takana olevat kapeat kadut. (Niissä on myös se hyvä puoli että siellä on aina vaikka kuinka paljon porukkaa. Kannattaa tinkiä, kaverit kertoivat.) KAVERIT KERTOIVAT.
- Livemusiikkia baareissa ei ole olemassakaan samalla tavalla kuin täällä (poikkeuksena jotkut jazzklubit ja muutamat yökerhot, baareissa livemusiikkia ei vain yksinkertaisesti ole).
- Barcelonan lentokentältä ei saa mistään postimerkkejä.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
I have a dream 
Jos Sirkka-Liisa et al. saavat jatkaa holhoamistaan, kohta joudut tilaamaan haluamasi alkoholijuomat (max. pullo väkeviä, viiniä saisi kolme pulloa ja olutta maksimissaan 18 pulloa) poliisilaitokselta saatavilla lomakkeilla. 3-8 viikon päästä saisit kävellä tai pyöräillä paikalliseen kuplahalliin metsän keskelle (ei parkkipaikkoja) ja ruumiintarkastuksen ja läpivalaisun jälkeen hakea juomasi tiskiltä. Tässä vaiheessa saattaisit myös huomata, että hakemuksesi on hylätty, eikä sinulle kerrota ikinä miksi. Rahojasi et myöskään saa takaisin. Jos kuitenkin saat alkoholisi, saat mennä yksi juoma kädessäsi kerrallaan seisomaan muiden eurooppalaisten kanssa kuplahallin permannolle nauttimaan virvokkeistasi. Joka kerta kun haet lisää juomaa tiskiltä, joudut täyttämään kaavakkeen, jossa joudut arvioimaan yksityiskohtaisesti oman elämäsi tilaa. Tämän jälkeen sinulta otetaan verikoe, ja jos näiden toimenpiteiden jälkeen olet vielä oikeutettu juomaan lisää omaa alkoholiasi, annetaan sinun täyttää lasisi uudelleen. Lasi myös vaihdetaan joka juoman jälkeen pienempään ja arviointilomake muuttuu iltapäivän edetessä koko ajan sokkeloisemmaksi. Kuplahalli suljetaan klo 17:20, jonka jälkeen sinut ja kaikki eurooppalaiset kanssaihmisesi paimennetaan kehon rasvaprosenttimittauspisteen kautta ulos hallista tihkusateiseen mäntymetsään.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Sirkka-Liisa "Nuorison Pelastaja" Anttila 
- En kannata liian kovaa sääntelyä yhteiskunnassa. Mutta olemme valitettavasti tilanteessa, että siihen on pakko mennä pelastaaksemme nuoret liian pitkään venyvältä yöelämältä. Alkoholismi on meillä todella vakava ongelma, ja siksi suojelutoimia tarvitaan, sanoo kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila (kesk.). YLE



kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
08/05 


(Haluaisin selata tämän kaupan kirjavalikoimaa.)

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

|◄  23 24 25 26 27 28 29 30 31 32  ►|