Mutta ehkä se johtuu juuri siitä, että on aikaa miettiä. Siispä lisää tekemistä, actionia, menoja. Eli kaupungille etsimään joku mukava paikka jossa seurata futisfinaalia!
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kuinka helppoa on jonkinlainen pieni kosketus ihmisten välillä, en puhu nyt fyysisestä vaan henkisestä yhteydestä, aina se yllättää. Vellot omassa kuplassasi kun joku tulee ja puhkaisee sen, hetkeksi. Juuri tämän takia pidän internetistä. Se tekee helpommaksi kohtuullisen vaivattoman hipaisun, ilmoituksen "ajattelen sinusta mukavia asioita" (joka luetaan rivien välistä, tottakai, kuten kunnon paranoidi tulkitsija ikään, ilman minkäänlaista itsevarmuutta). Makaan sohvalla ja en miltei pysty olemaan paikallani. Yhtäkkiä jännittää. Olen idiootti, tiedän, niin helppo ihminen saada ainakin hetkellisesti sekaisin muutamalla sanalla. Mutta ainakin tiedän olevani elossa ja pystyväni vielä tähänkin. Se 14-vuotias minussa ei ole kuollut. Eri asia onko se hyvä vai huono juttu? Sen tiedän että tämä tunne saisi olla useamminkin. Nyt lopetan tämän ylianalysoinnin ja menen parvekkeelle haistelemaan kesää hetkeksi.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Ugh. Marketissa käydessäni hikoilen flunssaisena kylmää hikeä. Nenäonteloitani kutittaa ja lihaksia särkee. Mikään ei ole vittumaisempaa kuin flunssa kesällä. Se iski myöhään eilen illalla, loistavan iltapäivän/illan jälkeen. Kävimme eräällä vanhalla louhoksella "uimassa" (eli hyppäsin noin kuudesta metristä veteen, sain vettä nenääni, uin rantaan ja kiipesin portaat ylös) ja lentokentän takana bongailemassa lentokoneita (näimme kaksi laskeutuvaa pienkonetta).
Päästyäni kotiin noin yhden aikaan yöllä kävin kuumassa suihkussa, join lasin kylmää valkoviiniä ja laitoin nukkumaan. Parin tunnin päästä heräsin siihen, että toinen sieraimeni on tukossa ja toinen vuotaa läpinäkyvää nestettä. Kun käännän päätäni tunnen paineen toisessa poskiontelossa. Etsin hyvän asennon ja pidän toisella kädellä nenäni alla nenäliinaa. Nukun viiteen asti iltapäivällä. Juon monivitamiinimehuja, vichyä ja kohta luultavasti vähän rommia. Tuijotan ehkä leffan tai kaksi. Menee se perjantai-ilta välillä näinkin.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Maanantai, heinäkuun 18.
--- Kotiin palatessani huomaan, että Peitsamo on tullut juhlistamaan levynsä kauppoihin saapumista. Hän on jo juonut puolet vodkapullosta, ja toinen puoli on hyvällä alulla.
Seuraan hänen mesoamistaan. Hilpeänä hän huutelee iskulauseita, kehuu viinan erinomaista makua, äityy jopa polttamaan yhden Dunhill-savukkeen.
Innoissaan hän kaataa tuolin, josta katkeaa selkänojan pinna. Ylös hän ei enää kykene, siispä hän jatkaa ilonpitoaan lattialla maaten. Hän kehuu Jonathan Richmanin, Veltto Virtasen ja Juice Leskisen maailman parhaiksi ihmisiksi, eikä toki halvenna omaa arvoaankaan. Tarjaa ja minua hän ilmoittaa rakastavansa, koska olemme hänelle ystävällisiä.
Hänelle tulee hätä. Jotenkin hänen onnistuu päästä toilettiin saakka, mutta sitten kuuluu karmea rysäys. Menen katsomaan. Hän on kaatunut kylpyammeeseen, jonka pohjalta hän nyt jatkaa maailman parantamista. Pahaksi onneksi kylpyammeessa on ämpäri täynnä likoavia vauvanvaatteita. Peitsamo on jotakuinkin likomärkä, kun kampean hänet ylös ammeesta. Hän vain hihittelee. Riisun hänen housunsa ja ripustan ne kuivumaan. Eteisen lattialla Peitsamo yrittää ottaa horjuvia askeleita, mutta jalat eivät pidä. Tuon hänelle olohuoneeseen patjan ja kehotan häntä ryömimään sille. Hän ryömii kun hieman tuen.
Alan valmistaa ruokaa. Peitsamo huutelee ihailevia kommentteja Tarjalle ja minulle. Sitten hän oksentaa.
Sitten hän ei tee enää mitään muuta kuin nukkuu.
Paitsi kahdeksalta, silloin hän nimittäin herää. Hänellä tuntuu olevan kiire kotiin. Hilpeästi hän kiskoo tennarit jalkaansa ja hoipertelee ovelle. Nappaan hänet kiinni ja kysyn, onko hän todella lähdössä liikkeelle housuitta. Ei sentään. Hän kiskoo tennarit jalastaan nauhoja päästämättä ja änkeää puolimärät farkut päälleen. Hän tiedustelee aiheuttamiaan vahinkoja. Selitämme, että vain maton pesu tullaan laskuttamaan. Hän kiittää, tunnustaa taas rakkautensa meitä kohtaan ja häipyy Nokian suuntaan.
Kuka murhasi rock'n'roll tähden?, Juice Leskinen, Soundi-kirjat 1978
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Luen taas Siri Hustvedtia (The Enchantment of Lily Dahl). Pokkarin kannessa on kuva ilmeisesti päähenkilöstä, puolikas mustavalkoinen potretti, nenänvarresta solisluuhun, mustavalkoinen muuten paitsi huulet ovat kirkkaanpunaiset (kuinka muutenkaan), ja siksi tämä kaikki minua häiritsee, että en muista että kertaakaan kustantamon markkinointiosaston ja minun mielikuvani esimerkiksi juuri kirjan päähenkilöstä kohtaisivat. Tästä aiheutuu turhaa päänsisäistä konfliktia, jos siis tapanasi on katsoa lukemasi kirjan kantta. Useasti ei ole, joskus on, ja useasti en edes muista kirjan nimeä jota sillä hetkellä luen. Samaan kategoriaan kuuluvat kirjat, joiden kansikuvituksessa on käytetty elokuva-adaptaation mainoskuvitusta. Silkkaa pahuutta ja vääryyttä on ihmiselämä täynnä. Mutta kuinka vaikeaa on keksiä jotain muuta kansikuvitusta, vähemmän kliseistä? Niin, aika on rahaa, tiedän. Mutta tässä eräs todella onnistunut:
3 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Haluaisin kävellä oudon kaupungin katuja, istua kahvilaan, etsiä divareita, lukea halpoja pokkareita hiljaisen baarin nurkkapöydässä. Mutta koska en ole oudossa kaupungissa, ja palkkapäivä on vasta huomenna, teen tänään jotain muuta. Käyn läpi ikivanhoja tiedostoja (vanhimmat vuodelta 1996!), etsin vanhoja tekstejä ja kuvia, löydän muutaman yllättävän ruudunkaappauksen erään jenkkitytön kanssa vuonna 1999 käydyistä AIM-keskusteluista, jotka olen jo unohtanut. Kuuntelen The Black Keysin uusinta, pelaan Nethackia, leikin kissan kanssa.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Makaan parvekkeella miltei vaaka-asennossa tyylikkään mustalla lepotuolilla pullotetaan kyyneleet, enkä edes hikoile mitenkään ylettömästi. Tähän on kaksi syytä: aurinko paistaa juuri nyt nätin valkoisen pumpulipilven takaa, tuijottelen pilviä sen mitä siristelyltäni pystyn, ja tulin juuri saunasta siivottuani koko asunnon. Sisältä kantautuu Sub Popin Cybersex-samplerin biisejä, juuri nyt Fleet Foxesin Mykonos, olen ilman paitaa ja shortsit jalassa (commandona), toisessa kädessäni on jääkylmä lasillinen rommia; odotan erästä vanhaa ystävääni saapuvaksi, hän soitti juuri junasta. Jatkanemme tästä yhteisen ystävämme luo lämmittämään 1940-luvun pönttökiuasta vanhan puutalon pihasaunaan. Lähikuntiin on myös tullut useampi kutsu, mutta koska olen vitun laiska ja julkinen liikenne ei kulje luulen että pysyttelen kaupunkialueella. Tähän loppuun jotain avoimista sepaluksista.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Ahh, kesäloma, feels like it's CAPS LOCK DAY all over again. Viime viikonloppu meni Sodankylän filmiriennoissa ("Sama kun oltaisiin ajettu auto Nallikariin ja ryypätty siellä", puki viikonlopun sanoiksi eräs ystäväni, ei, minä sentään kävin leffassa ja tapasin ihmisiä) ja alkuviikko oli vahvasti väsymyksen ja töiden sävyttämä. Karistin toimiston tomut jaloistani eilen, tämä aamu on mennyt uusia Futurama-jaksoja katsoen (timanttista) ja totutellen ajatukseen viiden viikon lomasta. Screwdriver auttaa. Palaan normaaliin postaustahtiin viimeistään ensi viikon alussa.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
