Invisible, Paul Auster, luettu.
Troubles, J.G. Farrell, luettu, tämä oli yllättävän hyvä!
Fiction of the Absurd: Pratfalls in the Void, A Critical Anthology, avattu.
Demian, Herman Hesse, ei luettu.
Homeboy, Seth Morgan, luettu parikymmentä sivua, muka-shokeeraavaa paskaa. (Mikä ei tietenkään tarkoita, että en lukisi sitä loppuun joskus.)
Black Like Me, John Howard Griffin, mielenkiintoinen mutta kesken, jäänyt muiden jalkoihin.
The Third Time Around, George Burns, lueskeltu, yllättävän tylsä.
Men in Black, Scott Spencer, luettu, hyvä.
If Chins Could Kill, Bruce Campbell, luettu, erinomainen.
A Burnt-Out Case, Graham Greene, ei luettu.
Meidän jengi, Philip Roth, ei luettu.
Lisäksi: Stephen Kingin Tukikohta (joka on siis Kingin suosituimpia teoksia, lyhentämättömässä muodossaan 1300-sivuinen helvetin huonosti suomennettu megaeepos), ainakin yksi James Hadley Chasen (aiemmin) pulp-jännäri, edelleen kesken oleva Infinite Jest, ja luultavasti vielä yksi tai kaksi joita en muista nyt.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Merkillistä on, eikä kukaan oikein tiedä miten tärkeänä tätä tietoa tulisi pitää, että suunnilleen 85 prosentilla Linnunradan tunnetuista planeetoista, olipa niillä sitten primitiivisiä tai pitkälle kehittyneitä kulttuureita, oli keksitty juoma nimeltä gini jatonix tai ginjatnix tai ginjat o nicks, ja tämän saman foneettisen teeman muunnelmia on ainakin tuhat. Juomat eivät ole ollenkaan samanlaisia, ne vaihtelevat silvovialaisesta chinanto/mnigsista, joka on tavallista vettä hiukan huoneenlämpöä lämpimämpänä tarjoiltuna, gagrakackalaiseen tzinjatonyksiin, joka tappaa lehmän sadan askeleen päästä, ja ainoa niille yhteinen tekijä nimien samankaltaisuutta lukuun ottamatta on, että ne kaikki on keksitty ja nimetty ennen kuin kyseiset kulttuurit saivat yhteyden toisiin kulttuureihin.
Mitä tästä voi päätellä? Koko juttu on täysin erillinen kaikesta muusta. Kielitieteessä ei strukturalistien mielestä sellaista olekaan, ja silti niin vain on. Vanhat strukturalistit suuttuva kun nuoret strukturalistit puhuvat siitä. Nuoret strukturalistit innostuvat siitä kovasti ja valvovat myöhään vakuuttuneina siitä, että ovat jonkin erityisen syvällisen ja tärkeän totuuden lähteellä, ja lopulta heistä tulee vanhoja strukturalisteja ennen aikojaan ja he suuttuvat nuorille strukturalisteille. Strukturalismi on onneton ja katkeran eripurainen tieteenhaara, ja suuri määrä sen harjoittajia kuluttaa turhan monta yötä siihen, että hukuttavat ongelmiaan uiski zodaan.
Maailmanlopun ravintola, Douglas Adams, suom. Jukka Saarikivi
Asunto on valoisa keskellä päivää, olen flunssassa kotona, teen asioita kuten luen pitkiä pätkiä, siivoan työpöytää, mietin onko liian aikaista juoda gin and tonic. Käyn jääkaapilla ja huomaan, että flunssan runtelemien aivojeni himoava juoma ei olekaan perinteinen ginitonic, vaan gin and bitter lemon (giniä lemon tonicin kanssa, suosittelen lämpimästi). H2G2 sez:
Making the Perfect GBL
The method is almost identical to making a good gin and tonic. If you follow the maxim 'if anything is worth doing then it's worth doing properly' you'll be rewarded fittingly.
- Take your favourite tall glass and half fill it with ice; we want this cold.
- Add a good measure of good quality gin (between 30ml and 50ml depending on all sorts of factors).
- Add a good slice of lemon or lime. (Lime is by far the better with the more sophisticated tonic, but bitter lemo- n can handle the pungency of a good slice of lemon.)
All that remains is to top up your glass with bitter lemon, give it a quick stir and the job, one may say, is a good one.
You may have noticed the omission of a straw. A GBL is better drunk straight from a glass as we want the tangy freshness to swill around and titillate the whole mouth, front and back.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
via iheartenidcoleslaw.tumblr.com
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Vaikka en olekaan maailman epäterveellisimmin elävä ihminen, uskon että voisin tehdä monta asiaa eri tavalla (kuten suunnitella ateriani etukäteen, syödä vähemmän kerralla ja syödä vähemmän prosessoitua ruokaa). Olin lakto-ovo-vegetaristi noin kuusi vuotta, nykyään syön jonkin verran lihaa mutta vältän kaikkein huonolaatuisimpia/prosessoiduimpia lihatuotteita. Haluan ajatella että ruokavalioni on kohtuullisen monipuolinen. Syön joka arkipäivä lounaan ravintolassa, jonka monipuolinen salaattipöytä pitää minut ihan hyvin tuoreiden vihanneksien + pähkinöiden/siementen yms. kanssa terveellisellä linjalla, mutta kuten jo mainitsinkin, voisin syödä terveellisemmin vapaa-ajallani (vaikka olenkin muun muassa vähentänyt leivän syömistä aika rajusti ja kiinnitän nykyään huomiota myös muihin hiilihydraatteihin, mitä en siis tehnyt aiemmin).
Koko projekti hermostuttaa tietysti jonkun verran. Mutta toisaalta olen onnekas että minulle tarjotaan tällainen mahdollisuus; en ole huolestunut omasta hyvinvoinnistani, mutta luulen että tässä vaiheessa elämääni olisi viisasta kiinnittää näihin asioihin enemmän huomiota kuin aiemmin, tiedättehän, ennen kuin aiheutan huonoilla elintavoillani itselleni Oikeita Ongelmia. Ja se, että tämä koko juttu on täysin ilmainen, ei tietenkään haittaa myöskään.
Joten tästä hetkestä lähtien minulla on Henkilökohtainen Hyvinvointivalmentaja (35-vuotias [ex-]urheilija, fysioterapeutti, valmentaja ja kuvansa perusteella minua tuhat kertaa skarpimpi kaveri), jonka on siis tarkoitus potkia minua perseelle pitkälle ensi vuoteen saakka. Muuten tämä homma sisältää ilmeisesti kourallisen luentoja ja jonkinlaisen henkilökohtaisen suunnitelman, jota tulen varmasti vielä usein kiroamaan, luultavasti julkisesti täälläkin.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Vasemmalla on mummini, muut ovat hänen siskojaan. Pidän tässä kuvassa siitä kuinka kummallakin reunimmaisella on miltei samanlainen asento ja ilme.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tai vaihtoehtoisesti tietenkin Jorge Francisco Isidoro Luis Doodle Acevedo.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kyllä, tämä on siitä tulevasta kirjasta (kirjoitettu Department Of Eaglesin In Ear Park –levyn soidessa taustalla). Mietin kauan mitä teen näillä kolmella hahmolla. Sitten tajusin usuttaa heidät toistensa kimppuun. Näemme myöhemmin miten siinä käy, mutta tässä kuitenkin jotain.
Näin Iran auton jo kaukaa, se tuli näkyviin valkoisesta sumusta. Oli ollut kylmä yö, tienreunan keltainen heinä oli kuuran peitossa, kaikkialla oli valkoista. Hieroin märkää päätäni, minulla oli ontto ja krapulainen olo ja mietin että se pahenisi jos en saisi kohta ruokaa.
Avasin matkustajan oven ja istuin Iran kuluneeseen autoon. Hänellä oli päällään tumma villakangastakki, jonka kaulukset olivat pystyssä, joten hänen kasvoistaan ei näkynyt juuri mitään.
"Näytät naurettavalta. Miten näet mitään noiden lasien kanssa?" sanoin.
"Valkoinen sumu saa silmäni vuotamaan, onhan tästä ollut puhetta."
"Miten vain, mennään nyt."
Ira ajoi jonkin aikaa täysin liikkumatta. Höyry kohosi meidän kummankin kasvoilta; vaikka Ira oli ajanut kohta 15 kilometriä, oli autossa silti kylmä. Muita autoja ei ollut tullut vastaan koko matkalla. Ulkona oli välillä harmaata, sitten täysin valkoista kun liikuimme sumun läpi.
"Kerran kun saa kasteltua hammasharjan täydellisen kosteaksi, se tuntuu todella hienolta. Zen–hetkeni tänään aamulla", Ira rikkoi valkoisen hiljaisuuden.
"Voi jumalauta Ira, tuleeko tästä taas sellainen matka?"
"Miten niin?"
"Ei mitään henkilökohtaista, Ira, mutta voidaanko vaan olla hiljaa ja mennä toimistolle."
"Haista sinä sintti paska. Vittu, minä sanoinkin Malkille että Geri on varmasti täysin krapulassa. Tiedätkö, sinun ei kannattaisi juoda niin paljoa."
"Mitä vittua! Sinähän se saatana höystit koko illan että nyt juodaan, jouduin juomaan sitä helvetin makuvissyä jossain välissä kun olin niin helvetin kännissä", räjähdin hänelle. Ira ei liikkunut, emme olleet vielä suoran päässä.
"Onko se ajattelutaidottomuuttaan kirosanoilla peittävä heterokumppanimme G.R.?" kuului tukahtuneesti takapenkiltä. Harmaa filtti nousi ja sen mukana Malkin vaaleanharmaa pää. "On se! Gretzky itse!" hän intoili. Käännyin katsomaan takapenkille.
"Jumalauta, Malki, miten sinä olet vieläkin tuossa kunnossa?"
"Älä välitä Gee, meillä on vapaapäivä!"
Katsoin Malkia hetken. Sitten katsoin Iraa.
"Ei vittu. Te olette kumpikin humalassa. Ira, oletko sinä juonut?"
Ira ei kääntänyt katsettaan tiestään. Hetken kuluttua hän alkoi nauraa syvää nauruaan, hänen hiuksensa ja naurettavat aurinkolasinsa hytkyivät, ja Malki repesi täysin.
"Nyt Gee pidetään se virkistyspäivä!" Malki melkein kirkui.
"Se on okei, mies, en ole juonut kuin puolitoista lonkeroa, ja sain kuitenkin nukuttua ihan hyvin", Ira sanoi kun hän sai taas hillittyä itsensä. Käännyin takaisin eteenpäin, nykäisin turvavyötäni vähän kireämmälle ja hengitin syvään muutaman kerran. Ulkomaailman valkoisuus tosiaan kävi vähän silmiin, Ira ei puhunut paskaa. Malki makasi kyljellään sikiöasennossa, näin hänen huovan peittämät jalkansa sivupeilistä. Okei, mennään sitten, ajattelin. Katsotaan mitä torstaipäivästä saa irti, näillä eväillä.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Paras kai sanoa se suoraan: tämä kirjoitus käsittelee erästä wc:tä. Uskon, että sinullakin (rakas lukijani) on ainakin joskus ollut lempikäymälä? Ehkä se lapsuuden monikerroksisen kotitalosi tietty toiletti, tai nykyisen vähän liian kalliin asuntosi tilava ja hiljainen kylpyhuone? En halua paljastaa oman miestenhuoneeni sijaintia (sen pelossa, että joku muu valtaa sen), mutta se ei onneksi ole tärkeää.
Saat nukkua rauhassa, lukijani, sillä (tämän kirjoituksen pointin mukaisesti) aion vetää yksityisyyden rajan vain tämän tilan kuvailuun, enkä puutu mitenkään siihen, mitä siellä tapahtuu, kuten en oikeassa elämässäkään. Paitsi silloin, jos yritän nukkua, ja harrastatte asuntoni kylpyhuoneessa/saunassa äänekästä seksiä. Tiedätte kyllä ketä olette. Hävetkää. Ja laittakaa sen jälkeen kylpytilojeni huonekalut takaisin normaaleille paikoilleen, te perverssit.
Aloitetaan kaikkia wc-tiloja määrittävästä asiasta. Ovi. En voi mitenkään kehua sitä liikaa: lempimiestenhuoneeni ovi tuntuu luotettavammalta kuin asuntoni ulko-ovi; lukittuani se ei liiku milliäkään mihinkään suuntaan, enkä usko saavani sitä millä tahansa avaimella tai ruuvimeisselillä auki, en sisältä enkä ulkoa. Ovi on myös tukevatekoinen, täydellinen erottamaan wc- ja muiden asumatilojen väliset kuuloaistimukset.
Sisältä se on rauhoittavan tumman saven värinen (tärkeää varsinkin krapulassa) ja tilava, käsipyyhkeet ovat sitä valkoista vähän kalliimpaa mallia (josta ei tiedä onko se laadukkaampaa vai vaan valkoista), wc-paperi ei ole sitä halvinta, jonka päätä et saa uudesta rullasta siististi auki, ja kaiken kruunaa käsisaippuan vierestä tumman saven väriseltä kaakeliseinältä löytyvä toinen käsipumppu, joka sisältää ihovoidetta. Ihovoide, vaikkakin kuinka geneeristä tukkumateriaalia, on virallisesti Todella Luksusta.
Jos löydätte joskus itsellenne vastaavasti miellyttävän tilan (tapahtukoon niin mahdollisimman pian!), toivon että se on päivittäisen reittinne varrella, ja saatte sieltä esimerkiksi työpäiviinne niistä niin usein puuttuvaa rauhallisuutta. Siellä voitte – tumman saven värin hyväillessä stressaantunutta mieltänne – esimerkiksi miettiä tällaisia kirjoituksia, tai mitä muuta tahansa miellyttävää ikinä keksittekään. Pallo on teillä.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
