WordPress-a-go-go!

Kuten olen luultavasti valittanut monta kertaa aiemminkin, vanha blogialusta (Simple PHP Blog) on ikivanha ja muutenkin epäkäytännöllinen, joten Sarin kanssa eilen käymäni valitusrumban Fb-keskustelun innoittamana päätin siirtyä nyt lopullisesti käyttämään alustana WordPressiä. Vanhat jutut ja kommentit löytyvät maailman tappiin saakka vanhan blogin puolelta osoitteesta maryque.com/blog/2008-2015. Uudessa alustassa on luultavasti vielä paljonkin säädettävää – sekä toiminnallisuudessa että ulkonäössä – mutta perusjuttujen pitäisi toimia. Jos löydätte valitettavaa, kommentoikaa alle, tai jos sekään ei toimi (tai riitä..) laittakaa mailia osoitteeseen joonas@maryque.com. Kiitos, ja nauttikaa toivottavasti vähän nopeammasta ja helppokäyttöisemmästä blogista!

01/05

luonnosvihko_2003_hampuri-600pxluonnosvihko_2007_l-600pxluonnosvihko_joutsensilta-2007-600pxluonnosvihko_2008-2009_600pxmutsin-raastesalaatti-600px

Vanhojen luonnoskirjojen ja -vihkojen skannailua. Merkinnät vuosilta 2003-2009, viimeisenä äitini kirjoittama ja minun yhden luonnoskirjan väliin tallentama salaattiohje.

Näitä tutkiessa yllätyin monta kertaa siitä, kuinka useasti senaikainen tyttöystäväni esiintyi niiden sivuilla, ja kuinka paljon olimme yhdessä kirjoittaneet, piirtäneet, pelanneet ja leikkineet kynän ja paperin kanssa. (Hän esiintyy noissa ylläolevissa kuvissakin, mutta siihen ei ole mitään suurempaa syytä, tykkään vain tuon piirustuksen väreistä.) Kärsin parisuhteissani joskus itseni ääneen ilmaisemisen vaikeudesta, ja sitä olimme koittaneet joinain huonoina hetkinä kiertää tai selvittää kirjoittamalla paljon eräänlaista dialogia, jossa yritimme selvittää toisillemme mitä niissä hetkissä tapahtui, mitä ajattelimme. Niitä tilanteita en enää muista, mutta niiden kirjoitettujen keskustelujen takana olevat suuret asiat ovat jääneet mieleen, ja – totta puhuen – ne asiat ja kysymykset taitavat olla edelleen vastauksia vailla.

Joskus tuntuu käsittämättömältä se ajatus, että olen seurustellut vakavasti yhteensä kymmenen vuotta (8+2). Nykyään en ole edes vakavasti miettinyt seurustelua tai parisuhdetta muutamaan vuoteen. Joskus se tietysti käy mielessä, lähinnä huonoina hetkinä, mutta jotenkin ajatus siitä, että minä, nyt, tällaisena kuin olen, seurustelisin (tai ehkä parempi termi on ”alkaisin seurustella”), tuntuu äärimmäisen absurdilta.

En tarkoita tällä siis mitään sellasista, että tuntisin itseni jotenkin riittämättömäksi tai että nyhyy–ei–mua–kukaan–halua, vaan sitä, että viihdyn elämässäni ja omassa nahassani niin hyvin, että en kaipaa tähän vierelle niin tiiviisti ketään. Minulla on paljon hyviä ystäviä (ikuinen kiitos heille!), minun ei tarvitse olla yksin jos en halua (nudge nudge, wink wink). En voi sanoa rehellisesti, että pitäisin tällä hetkellä silmäni ja mieleni täysin avoinna, etsien ja kaivaten jotain – olen kertonut että en etsi enkä halua parisuhdetta, sehän on vain reilua – mutta uskon kyllä jonain päivänä vielä seurustelevani. Viimeistään sitten kun se tapahtuu täytyy etsiä vastaukset niihin vanhoihin avoimiin kysymyksiinkin.