19/01

Olen asunut täällä nyt vähän yli viikon ja olen löytänyt rauhallisuuden. Viime viikko meni vielä jonkinlaisessa epävarmuudessa ja jännitystilassa kaiken uuden äärellä, mutta nyt olen jo ehtinyt tutustua ympäristööni sen verran että olen itsevarmempi enkä pelaa koko ajan päässäni mitä-jos-peliä. Saavuin tänne toissa sunnuntaina. Maanantaina istuin keittiön sohvalla, kun kuulin vironkielisissä radiouutisissa mainittavan David Bowien. ”Toivottavasti se ei ole kuollut”, sanoin isäntäväelle. Pääsin netin ääreen vasta myöhään illalla ja pahat aavistukseni saivat vahvistuksen. Perjantai-iltana näin ensimmäistä kertaa vaaleiden pilvenriekaleiden takaa auenneen äärimmäisen kirkkaan tähtitaivaan ja mieleeni tuli automaattisesti the stars look very different today.

Joten – niin – nyt olen täällä, en tiedä vielä kuinka kauan, mutta ainakin pari kuukautta. Isäntäväki tulee takaisin vasta toukokuussa, mutta minä lähden luultavasti takaisin pohjoiseen jo sitä ennen. Tai mistä sitä tietää, katsotaan. Olen kamppaillut vanhan Macbook Pron kanssa, siihen pitäisi saada asennettua uudempi käyttöjärjestelmä että kaikki toimisi kuten pitää. Spotify! Netflix! Kaipaan teitä! Ehkä se onnistuu jo tällä viikolla. Olen käynyt kiinnittämässä postilaatikon tienhaaran puunrunkoon parinsadan metrin päähän. Olen kantanut puita ja lämmittänyt uunia ja puhunut sekakieltä kaupassa. Olen käynyt katsomassa Must Alpinist -elokuvan melkein-paikallisella kylätalolla ~70-vuotiaan pariskunnan seurassa. Olen nähnyt metsäkauriin pihan perällä metsänrajassa ja ihmetellyt erilaisten eläinten jälkiä talon ympäristössä. Olen lukenut Murakamin 1Q84ää parhaimmillaan satoja sivuja päivässä. Olen nukkunut kahdentoista tunnin yöunia kolmen peiton alla ja herännyt +14˚c sisälämpötilaan. Olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta paremman lämmitysaikataulun. Olen kävellyt viisi kuusi kilometriä saaren ainoalle kaupalle ja ostanut sen alennuskorista vanhentuneita Hartwallin Original Long Drink -tölkkejä puoleen hintaan eli käytännössä melkein ilmaiseksi. Olen oppinut erottamaan ilmalämpöpumpun ja ohimenevän auton äänen, juuri ja juuri. Olen opetellut käymään suihkussa, jossa ei mahdu seisomaan suorana.

Olen suunnitellut joka päivälle eri ohjelmaa. Tänään: lapioi polku kompostille ja käy katsomassa onko tullut postia vaikka tiedät että ei ole. Huomenna: tiskaa ja vie ruokajätteet kompostiin. Ylihuomenna: vie sekajätteet roskikseen, joka tyhjennetään kolmen kuukauden välein ja imuroi. Kun lumi sulaa: vie kylmät tuhkat metalliämpärissä villisikojen valtakuntaan kiviaidan taakse polun viereen. Joka päivä: hae puita, lämmitä, lue, kirjoita, vastaa maileihin, ota kuvia, tee listoja asioista.