Viimeksi luettuja: Hotakaisen Ihmisen osa (en ole koskaan vielä lukenut ainoatakaan hyvää Hotakaista, dear Doc, olenko normaali?), Steinbeckin Hyvien ihmisten juhla & Torstai on toivoa täynnä, Irvingin Leski vuoden verran (jota Sari lukee juuri nyt), Aleksandr Solženitsynin Ivan Denisovitšin päivä, Pete McCarthyn McCarthy’s Bar: A Journey of Discovery In Ireland, Petteri Tikkasen Black Peider itse ja Rosa Liksomin Unohdettu vartti. Liksomia olen kantanut kotiin melkein naapurissa sijaitsevasta kierrätyskeskuksesta jo kolmella tai neljällä perättäisellä käyntikerralla. Olen myös menettänyt uskoni kaikkeen hyvään luettuani liian suuren kasan maailmankirjallisuuden klassikkonovelleja, mutta edellä mainitut Steinbeckit onneksi palauttivat sen.
Lukemista odottavat ainakin Banana Yoshimoton Kitchen (kesken), Baudelairen Pariisin ikävä, Anatole Francen Paita, Steinbeckin Routakuun aika, Ian McEwanin Lauantai – muistaakseni ensimmäinen McEwanini koskaan – ja Hemingwayn Kenelle kellot soivat.