Arkistosta: James Kochalka: American Elf

Kirjoitettu alun perin 20. toukokuuta 2009

American Elf on James Kochalkan päiväkirjastrippi, jota hän on piirtänyt ja julkaissut kotisivuillaan yli kymmenen vuotta. Siinä ajassa Kochalkasta on tullut tunnettu muusikko, useasti palkittu sarjakuvantekijä sekä kahden lapsen isä.

Olen nyt lukenut viimeisen viikon aikana koko arkiston läpi, ja täytyy myöntää että olen täysin koukussa. Miten voikin näin samaistua erilaisessa elämäntilanteessa olevaan ihmiseen pelkän sarjakuvastripin kautta?

Tunne on samankaltainen kuin se tunne, joka tulee kun lukee omia päiväkirjamerkintöjään vuosien takaa. Nostalgiaa ja surumielisyyttä siitä, että ei ole enää sama ihminen eikä tule koskaan enää olemaan. Mutta miksi? Eikö kehitys/kasvaminen ole vain hyvä asia?

Mietipä (näin kesän tullessa) jotain rauhallista oikein talvista hetkeä viime talvelta. Tai talvelta viisi vuotta sitten, tai kymmenen? Mitä tunnet? Tuleeko surullinen olo? Eikö?

Miksi minulle tulee?

21/04

Eläkeläisrouva tutki polkupyörää keskellä kirpputorin perällä olevaa leveää käytävää. Satuin kävelemään siitä ohi, hän kysyi onkohan tämä pyörä mistään kotoisin, kysyin mitä se maksaa. Viisikymmentä euroa. Katsoin pyörää, katsoin naista. En kyllä viitsisi viittäkymppiä maksaa. Mutta toisaalta eipä niitä taida juuri halvemmalla saadakaan, jatkoin. Kannattaa kokeilla, ihan toimivaltahan tuo näyttää, kehotin. Kun voisi ottaa koeajolle tuonne pihalle. Osoitin että kyllähän tässäkin mahtuu kun ei rupea liikoja keulimaan. Rouva kokeili, pyöräili käytävän toiseen päähän. Kävelin perään, mainitsin että kannattaa testata vaihteisto, päällepäin näyttää toimivalta mutta mitäpä minä tiedän. Tänään kävin samalla kirpputorilla. Ei ollut tullut kauppoja.

19/04

Tuntuu siltä, että olisi aika irroittautua menneestä ja keskittyä tulevaan, päästää irti jostain vanhoista tavoista: ehkä nämä kaksi edellistä vuotta tuntuvat siltä, että olin, ja olen ehkä edelleenkin, jotenkin jämähtänyt paikoilleni, en välttämättä fyysisesti mutta kuitenkin. Voisin pyrkiä keskittymään enemmän positiivisiin muutoksiin elämässäni, viedä niitä eteenpäin. Niihin kuuluvat esimerkiksi se, että elämäni on nyt paljon monipuolisempaa kuin silloin kun kävin vielä päivätöissä. Kirjoitan enemmän, soitan pianoa ja kitaraa, käyn kuntosalilla, piirrän ja maalaan, syön monipuolisesti ja terveesti, olen laihtunut ja muutenkin stressittömämpi kuin silloin.

Luin eilen netistä kuinka kun eräs ihminen oli lapsi, hänen isoisällään oli tapana kysyä aina mitä rakensit tänään? ja sen ei tarvinnut olla mitään kosketeltavaa mutta vastausta aina odotettiin ja arvostettiin. Pitkän ja hitaan pääsiäsviikonlopun aikana tein paljon suunnitelmia tulevista uusista aktiviteeteista, tai siitä miten voin parantaa ajankäyttöäni ja panostani nykyisiin tekemisiini. Aina ei tarvitse hakea tehokkuutta, mutta joskus voi.

Olen kiinni rutiineissani: ostan samaa ruokaa samasta kaupasta tai kahdesta, teen töitä samaan aikaan samassa paikassa, kävelen samoja reittejä, kuuntelen samaa musiikkia. Kaikki nämä ovat sellaisia asioita, joita voin muuttaa with minimum effort.

11/04 (ja silti edelleen talvi)

Bored to Death S01E02. Suosittelen. Varsinkin jos olette saaneet tarpeeksenne jo näistä paskoista keleistä ja toivoisitte että Rakkauden Kesä 2017 olisi jo täällä. Sitä odottaessa on täysin ok viettää päiväkausia läppärin kanssa sängyssä, tehdä vain pakolliset asiat, päiväkävelyt jne.