20/11 


Ain't that the thruth. Game of Thrones S01E02

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
13/11 


Viime viikonloppuna oli Oulun III Sarjakuvafestivaali, ja festarin tämän vuotisen sarjakuvakilpailun voitti ystäväni Lauri Mäkimurto (aiemmin: 1, 2, 3) kaamosaiheisella parikymmentäsivuisella novellisarjakuvalla (jota en kerennyt koko viikonlopun aikana lukea sillä sankari kadotti oman tekijänkappaleensa jo muutama tunti näyttelyn avajaisten ja voittajien julkistamisen jälkeen ja minä olen liian köyhä että olisin ostanut albumia vielä). Kilpailun voittajatöiden originaaleja (ja paljon muutakin) on nähtävillä Valvegalleriassa tämän kuun loppuun saakka. Kuvia mm. avajaisista ja palkintojenjaosta löytyy Reijo Vallan blogista.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
04/11 
Time and again, I am humbled by the beautiful vulnerability and resilience of human beings trying to stay on the bendable side of that all-too-human fragility. Everyone, it seems, fights a personal battle every day, one that, hopefully, leads to a greater well of compassion, empathy, and enlightenment. Once, I thought this path was about an idea I had of “self-actualization.” I imagined that this was an accomplishable goal and that it would look like a smooth, shiny fortress, something unassailable. But more and more, I’m coming to see the fallacy of that. That’s a hologram of happiness. That’s a defense against the pain of being human. It’s not about self-actualization; it’s about impermeability. To live in a keep is to retreat from the world. No. I’ve come to think that perhaps it is about the messiness of mistakes, of falling, of the bravery of unvarnished honesty, of forgiveness and love—the forgiveness and love we offer others, yes, but also the forgiveness and love we must extend to ourselves. There is no such thing as reaching the end goal of humanity. There is only the continued, imperfect striving. We are satellites sending radio signals to Earth, waiting for contact: “I hear you. Do you hear me? Over.”

If you are, yourself, depressed right now, send a signal to someone, anyone you trust. Say the words out loud. Words have power. You are not a freak. You are not icky. You are, simply, human and in great pain. You do not “deserve” that pain. You are not less than for feeling it, and you DO deserve love and care and relief from that pain.

Libba Bray, Miles and Miles of No-Man’s Land

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
31/10 


Rakkaiden ystävieni tytär Halloweentunnelmissa. Matleenan Instagram.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Tähtitaivas 
Myöhään eilen illalla makasin puistonpenkillä keskellä pimeää hautausmaata ja katselin tähtitaivasta kiikareiden ja puolikkaan punaviinipullon kanssa. W:n muotoinen Kassiopeia, Plejadit eli Seulasten tähtiryhmä, oranssi Aldebaran, sitten välkkyvä punainen jättiläinen Betelgeuze osittain puiden takana alhaalla horisontissa olevan Orionin tähtikuvion ylänurkassa. Heikot mutta nopeasti liikkuvat revontulet. Ohikulkevan junan ääni ja kasvillisuuden takaa vilkkuvat ikkunat hautausmaan toisella puolella, palaneen haju jostain lähellä loppuunpalaneesta hautakynttilästä. Tähtitaivasta voitte opetella ja tutkia vaikka tämän näppärän planetaarion avulla.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
18/09 


everything1s via molly23
Big Brother is Bashful


kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
27/08 
Open up the heart of a grown-up and you find the heavier scars; the knots of failures taken in instead of being laughed off, the loves that never happened and the ones that did, but ended badly, and the ones that just hung there, suspended, life on pause, just leading us to dream in ways that can only hurt. You dig deep and find the regrets, from the cruelty you passed along in childhood because that was all you knew how to do to the things you’ve said to people who have loved and needed and wanted you to the unforgivable crimes, at least as you reckon them, done out of anger, or jealousy, or indifference.

Joe Belknap Wall, Joy [in spite of/because of] everything

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Robin Williams 


Robin Williams on kuollut. Ensimmäisen kerran olin laivaristeilyllä luultavasti vuonna 1992, menimme Wasa Queenillä (Wasa Kingin, myöhemmin Estonian, sisaralus) Vaasasta Sundsvalliin ja takaisin. Laivan elokuvateatterissa kävin katsomassa elokuvan Hook – Kapteeni Koukku, jossa Williams näytteli keski-ikäistä Peter Pania. Se saattoi olla ensimmäisiä kertoja kun kävin elokuvateatterissa. Olin yhdeksän.

Yllä oleva juliste on elokuvasta The Big White. Yllätyin että se on saanut vain 6,5 tähteä IMDB:ssä. Olen katsonut sen monta kertaa. Loistavia näyttelijöitä ja rooleja, hyvää musiikkia (Eels, Jamesin Getting Away With It (All Messed Up)), hyvä stoori.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10  ►|