Terveiset 


Hei täältä Suomesta.

Kaikki asiat ovat täällä huonommin kuin siellä. Olen rahaton. Lomaa on jäljellä enää viikko. Jalkani on ilmeisesti murtunut. Seison kivusta huolimatta parvekkeen ovella ja katson ukkosmyrskyä. Vesi tulee räystäiden yli ja sisään parvekkeellekin vaikka lasit ovat kiinni. Parvekkeelle en voi mennä, siellä on mehiläinen tai joku muu pingispallon kokoinen vihamielinen lentävä. Sisällä on liian kuuma jotta voisi tehdä mitään muuta kuin maata tai istua tuulettimen edessä ilman vaatteita. Reissussa kuvatut polaroidit tuntuvat latteilta ja huonoilta. En jaksa keskittyä mihinkään. Tämän kortinkin lähetin vain syyllisyydentunnosta.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
21/06 


via facebook / buzzfeed. Lisätietoa kuvan kirjakaupasta. Rauhaa ja rakkautta.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Tutkahavainnot 


Lisää tietoa ilmiöstä Weatherzone-foorumilta.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
12/06 


kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Kultahattu 
Tällä viikolla kuulin että F. Scott Fitzgeraldin klassikkoteoksesta Kultahattu on tulossa uusi, Baz Luhrmannin (Moulin Rouge!, Romeo+Juliet) ohjaama elokuva (trailer), joten kaivoin kirjan hyllystäni ja luin sen muutamana iltana. Painos on vuodelta 1974, samana vuonna ilmestyi kirjan tähän mennessä kuuluisin filmatisointi, ja oma painokseni käyttääkin kansikuvituksenaan elokuvajulisteen kuvaa Mia Farrowsta ja Robert Redfordista:



Tässä muutama pätkä, joista voi saada mielestäni jonkinlaisen pienen aavistuksen siitä miksi Luhrmann tekee projektiaan kolmedeenä. (Nämä pätkät ovat aivan kirjan alusta, joten spoilereita ei tarvitse pelätä.)
Me astuimme korkean eteishallin läpi ruusunväriseen tilaan jonka kummassakin päässä olevat ranskalaiset ikkunat liittivät löyhästi talon yhteyteen. Ikkunat olivat raollaan ja ne hohtivat häikäisevän valkeina vihreää nurmikkoa vasten, joka näytti melkein tunkeutuvan sisälle. Suuren huoneen läpi puhalsi raikas tuuli työntäen ikkunaverhot sisälle toisesta päästä ja ulos toisesta päästä; vaaleina viireinä ne taipuivat ulos kohti kuorrutettua hääkakkua muistuttavaa kattoa, kiirivät sitten lattian viininpunaisen maton yli luoden siihen samanlaisia varjoja kuin vihuri kyntää veden pintaan.
Ainoa täysin paikallaan oleva esine tässä salissa oli suunnaton leposohva, jolla kaksi nuorta naista lojui ankkuroituna kuin ilmapallon kupeella. He olivat molemmat valkoisissa, ja heidän pukunsa värisivät ja leyhyivät ikäänkuin tuuli olisi juuri äsken puhaltanut heidät takaisin lyhyeltä lennolta ympäri taloa. Minä jäin varmaan hetkeksi kuuntelemaan verhojen lepatusta ja läjähdyksiä ja erään seinällä olevan taulun heiluntaa. Sitten kuului humahdus Tom Buchananin sulkiessa taemmat ikkunat, ja vangittu tuuli sammui huoneeseen. Ja verhot ja seinävaatteet ja molemmat nuoret naiset leijailivat hitaasti aloilleen.

Vaeltavan kissan varjokuva liukui kuunvalossa, ja kun käänsin pääni seuratakseni sitä huomasin, etten ollut yksin – parinkymmenen metrin päässä eräs hahmo oli sukeltanut esiin naapuritalon varjosta ja seisoi kädet housuntaskussa katsellen tähtien hopeista kimmellystä. Jokin hänen verkkaisissa liikkeissään ja jalkojen varmassa asennossa ruohokentällä pani minut otaksumaan, että hän oli herra Gatsby itse, joka oli tullut ottamaan selvää, mikä osa meidän paikallisesta taivaastamme kuului hänelle.
Päätin ilmaista itseni. Neiti Baker oli maininnut hänet päivällisellä, ja siinä minulla oli aihe alkusanoiksi. Mutta en kuitenkaan tehnyt mitään, sillä äkkiä hänen käyttäytymisensä osoitti, että hän oli tyytyväinen yksinäisyyteensä – hän ojensi käsivartensa tumman veden yli oudolla tavalla, ja vaikka olin kaukana hänestä, olisin vaikka voinut vannoa että hän vapisi. Vaistomaisesti katsahdin merelle – enkä erottanut mitään muuta kuin yksinäisen vihreän valon pienenä ja etäisenä, kenties jonkin laiturin kärkivalon. Kun vielä kerran vilkaisin Gatsbyn suuntaan, hän oli poissa, ja minä olin jälleen kerran yksin levottomassa pimeydessä.


kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Sivun suurennus 

Tänään aloitin uuden vaiheen elämässäni. Tästä päivästä lähtien en enää ikinä muuta vain tekstin kokoa suurentaessani www-sivun sisältöä. Vuosia vuosia sitten www-selaimet eivät antaneet käyttäjälle vaihtoehtoa zoomata sivun koko sisältöä. Sitten kehitys kehittyi, ja kun tämä vaihtoehto tuli osaksi selainten normaalia käyttäytymistä, ottaessani käyttöön uuden selaimen kävin aina ruksaamassa tämän toiminnon pois päältä. Surullisinta tässä on se, että olen miettinyt tätä muutosta jo päiväkausia, jos en jopa viikkoja.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Arkistosta: Try to love the questions themselves  
Ensimmäisen kerran kirjoitettu 19.8.2011
...I would like to beg you dear Sir, as well as I can, to have patience with everything unresolved in your heart and to try to love the questions themselves as if they were locked rooms or books written in a very foreign language. Don't search for the answers, which could not be given to you now, because you would not be able to live them. And the point is to live everything. Live the questions now. Perhaps then, someday far in the future, you will gradually, without even noticing it, live your way into the answer.

Rainer Maria Rilke, Letters to a Young Poet, 1903 (myös suomennettuna, Kirjeitä Nuorelle Runoilijalle)

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
23/05 


Tämä oli ensimmäinen kuva jonka tein itse pimiössä, vuonna 2001.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

|◄  14 15 16 17 18 19 20 21 22 23  ►|