Kelly & Brenda, Brenda & Kelly 


via iheartenidcoleslaw.tumblr.com

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
"Tervetuloa hyvinvointivalmennukseen!" 
Vaikka en olekaan maailman epäterveellisimmin elävä ihminen, uskon että voisin tehdä monta asiaa eri tavalla (kuten suunnitella ateriani etukäteen, syödä vähemmän kerralla ja syödä vähemmän prosessoitua ruokaa). Olin lakto-ovo-vegetaristi noin kuusi vuotta, nykyään syön jonkin verran lihaa mutta vältän kaikkein huonolaatuisimpia/prosessoiduimpia lihatuotteita. Haluan ajatella että ruokavalioni on kohtuullisen monipuolinen. Syön joka arkipäivä lounaan ravintolassa, jonka monipuolinen salaattipöytä pitää minut ihan hyvin tuoreiden vihanneksien + pähkinöiden/siementen yms. kanssa terveellisellä linjalla, mutta kuten jo mainitsinkin, voisin syödä terveellisemmin vapaa-ajallani (vaikka olenkin muun muassa vähentänyt leivän syömistä aika rajusti ja kiinnitän nykyään huomiota myös muihin hiilihydraatteihin, mitä en siis tehnyt aiemmin).

Koko projekti hermostuttaa tietysti jonkun verran. Mutta toisaalta olen onnekas että minulle tarjotaan tällainen mahdollisuus; en ole huolestunut omasta hyvinvoinnistani, mutta luulen että tässä vaiheessa elämääni olisi viisasta kiinnittää näihin asioihin enemmän huomiota kuin aiemmin, tiedättehän, ennen kuin aiheutan huonoilla elintavoillani itselleni Oikeita Ongelmia. Ja se, että tämä koko juttu on täysin ilmainen, ei tietenkään haittaa myöskään.

Joten tästä hetkestä lähtien minulla on Henkilökohtainen Hyvinvointivalmentaja (35-vuotias [ex-]urheilija, fysioterapeutti, valmentaja ja kuvansa perusteella minua tuhat kertaa skarpimpi kaveri), jonka on siis tarkoitus potkia minua perseelle pitkälle ensi vuoteen saakka. Muuten tämä homma sisältää ilmeisesti kourallisen luentoja ja jonkinlaisen henkilökohtaisen suunnitelman, jota tulen varmasti vielä usein kiroamaan, luultavasti julkisesti täälläkin.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Mirror, mirror.. 


Vasemmalla on mummini, muut ovat hänen siskojaan. Pidän tässä kuvassa siitä kuinka kummallakin reunimmaisella on miltei samanlainen asento ja ilme.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Jorge Luis Doodle 


Tai vaihtoehtoisesti tietenkin Jorge Francisco Isidoro Luis Doodle Acevedo.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Virkistyspäivä jäätikön kupeessa 
Kyllä, tämä on siitä tulevasta kirjasta (kirjoitettu Department Of Eaglesin In Ear Park –levyn soidessa taustalla). Mietin kauan mitä teen näillä kolmella hahmolla. Sitten tajusin usuttaa heidät toistensa kimppuun. Näemme myöhemmin miten siinä käy, mutta tässä kuitenkin jotain.

Näin Iran auton jo kaukaa, se tuli näkyviin valkoisesta sumusta. Oli ollut kylmä yö, tienreunan keltainen heinä oli kuuran peitossa, kaikkialla oli valkoista. Hieroin märkää päätäni, minulla oli ontto ja krapulainen olo ja mietin että se pahenisi jos en saisi kohta ruokaa.

Avasin matkustajan oven ja istuin Iran kuluneeseen autoon. Hänellä oli päällään tumma villakangastakki, jonka kaulukset olivat pystyssä, joten hänen kasvoistaan ei näkynyt juuri mitään.

"Näytät naurettavalta. Miten näet mitään noiden lasien kanssa?" sanoin.

"Valkoinen sumu saa silmäni vuotamaan, onhan tästä ollut puhetta."

"Miten vain, mennään nyt."

Ira ajoi jonkin aikaa täysin liikkumatta. Höyry kohosi meidän kummankin kasvoilta; vaikka Ira oli ajanut kohta 15 kilometriä, oli autossa silti kylmä. Muita autoja ei ollut tullut vastaan koko matkalla. Ulkona oli välillä harmaata, sitten täysin valkoista kun liikuimme sumun läpi.

"Kerran kun saa kasteltua hammasharjan täydellisen kosteaksi, se tuntuu todella hienolta. Zen–hetkeni tänään aamulla", Ira rikkoi valkoisen hiljaisuuden.

"Voi jumalauta Ira, tuleeko tästä taas sellainen matka?"

"Miten niin?"

"Ei mitään henkilökohtaista, Ira, mutta voidaanko vaan olla hiljaa ja mennä toimistolle."

"Haista sinä sintti paska. Vittu, minä sanoinkin Malkille että Geri on varmasti täysin krapulassa. Tiedätkö, sinun ei kannattaisi juoda niin paljoa."

"Mitä vittua! Sinähän se saatana höystit koko illan että nyt juodaan, jouduin juomaan sitä helvetin makuvissyä jossain välissä kun olin niin helvetin kännissä", räjähdin hänelle. Ira ei liikkunut, emme olleet vielä suoran päässä.

"Onko se ajattelutaidottomuuttaan kirosanoilla peittävä heterokumppanimme G.R.?" kuului tukahtuneesti takapenkiltä. Harmaa filtti nousi ja sen mukana Malkin vaaleanharmaa pää. "On se! Gretzky itse!" hän intoili. Käännyin katsomaan takapenkille.

"Jumalauta, Malki, miten sinä olet vieläkin tuossa kunnossa?"

"Älä välitä Gee, meillä on vapaapäivä!"

Katsoin Malkia hetken. Sitten katsoin Iraa.
"Ei vittu. Te olette kumpikin humalassa. Ira, oletko sinä juonut?"

Ira ei kääntänyt katsettaan tiestään. Hetken kuluttua hän alkoi nauraa syvää nauruaan, hänen hiuksensa ja naurettavat aurinkolasinsa hytkyivät, ja Malki repesi täysin.

"Nyt Gee pidetään se virkistyspäivä!" Malki melkein kirkui.

"Se on okei, mies, en ole juonut kuin puolitoista lonkeroa, ja sain kuitenkin nukuttua ihan hyvin", Ira sanoi kun hän sai taas hillittyä itsensä. Käännyin takaisin eteenpäin, nykäisin turvavyötäni vähän kireämmälle ja hengitin syvään muutaman kerran. Ulkomaailman valkoisuus tosiaan kävi vähän silmiin, Ira ei puhunut paskaa. Malki makasi kyljellään sikiöasennossa, näin hänen huovan peittämät jalkansa sivupeilistä. Okei, mennään sitten, ajattelin. Katsotaan mitä torstaipäivästä saa irti, näillä eväillä.


kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
19/08 
Paras kai sanoa se suoraan: tämä kirjoitus käsittelee erästä wc:tä. Uskon, että sinullakin (rakas lukijani) on ainakin joskus ollut lempikäymälä? Ehkä se lapsuuden monikerroksisen kotitalosi tietty toiletti, tai nykyisen vähän liian kalliin asuntosi tilava ja hiljainen kylpyhuone? En halua paljastaa oman miestenhuoneeni sijaintia (sen pelossa, että joku muu valtaa sen), mutta se ei onneksi ole tärkeää.

Saat nukkua rauhassa, lukijani, sillä (tämän kirjoituksen pointin mukaisesti) aion vetää yksityisyyden rajan vain tämän tilan kuvailuun, enkä puutu mitenkään siihen, mitä siellä tapahtuu, kuten en oikeassa elämässäkään. Paitsi silloin, jos yritän nukkua, ja harrastatte asuntoni kylpyhuoneessa/saunassa äänekästä seksiä. Tiedätte kyllä ketä olette. Hävetkää. Ja laittakaa sen jälkeen kylpytilojeni huonekalut takaisin normaaleille paikoilleen, te perverssit.

Aloitetaan kaikkia wc-tiloja määrittävästä asiasta. Ovi. En voi mitenkään kehua sitä liikaa: lempimiestenhuoneeni ovi tuntuu luotettavammalta kuin asuntoni ulko-ovi; lukittuani se ei liiku milliäkään mihinkään suuntaan, enkä usko saavani sitä millä tahansa avaimella tai ruuvimeisselillä auki, en sisältä enkä ulkoa. Ovi on myös tukevatekoinen, täydellinen erottamaan wc- ja muiden asumatilojen väliset kuuloaistimukset.

Sisältä se on rauhoittavan tumman saven värinen (tärkeää varsinkin krapulassa) ja tilava, käsipyyhkeet ovat sitä valkoista vähän kalliimpaa mallia (josta ei tiedä onko se laadukkaampaa vai vaan valkoista), wc-paperi ei ole sitä halvinta, jonka päätä et saa uudesta rullasta siististi auki, ja kaiken kruunaa käsisaippuan vierestä tumman saven väriseltä kaakeliseinältä löytyvä toinen käsipumppu, joka sisältää ihovoidetta. Ihovoide, vaikkakin kuinka geneeristä tukkumateriaalia, on virallisesti Todella Luksusta.

Jos löydätte joskus itsellenne vastaavasti miellyttävän tilan (tapahtukoon niin mahdollisimman pian!), toivon että se on päivittäisen reittinne varrella, ja saatte sieltä esimerkiksi työpäiviinne niistä niin usein puuttuvaa rauhallisuutta. Siellä voitte – tumman saven värin hyväillessä stressaantunutta mieltänne – esimerkiksi miettiä tällaisia kirjoituksia, tai mitä muuta tahansa miellyttävää ikinä keksittekään. Pallo on teillä.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Try to love the questions themselves 
...I would like to beg you dear Sir, as well as I can, to have patience with everything unresolved in your heart and to try to love the questions themselves as if they were locked rooms or books written in a very foreign language. Don't search for the answers, which could not be given to you now, because you would not be able to live them. And the point is to live everything. Live the questions now. Perhaps then, someday far in the future, you will gradually, without even noticing it, live your way into the answer.

Rainer Maria Rilke, Letters to a Young Poet, 1903 (myös suomennettuna, Kirjeitä Nuorelle Runoilijalle)

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Etenemisestä 
Löysin taas loistavan pätkän viisautta (liittyen ihmissuhteissa etenemiseen, ulkoa tuleviin paineisiin ja sisäänrakennettuihin käsityksiin siitä, miten asioiden pitäisi mennä), via Metafilter:
I also struggle with my constant thinking about "What's next?". The best advice I can give you is from Kurt Vonnegut:
And now I want to tell you about my late Uncle Alex. He was my father’s kid brother, a childless graduate of Harvard who was an honest life insurance salesman in Indianapolis. He was well-read and wise. And his principal complaint about other human beings was that they so seldom noticed it when they were happy. So when we were drinking lemonade under an apple tree in the summer, say, and talking lazily about this and that, almost buzzing like honeybees, Uncle Alex would suddenly interrupt the agreeable blather to exclaim, ''If this isn’t nice, I don’t know what is.''

So I do the same now, and so do my kids and grandkids. And I urge you to please notice when you are happy, and exclaim or murmur or think at some point, ''If this isn’t nice, I don’t know what is.''

Recognize and value the good parts of the relationship and try to not think about external normative "milestones".

Eli muista tunnistaa suhteessasi olevat hyvät asiat ja arvostaa niitä, äläkä mieti normien mukaista etenemistä. (Lisää suuria ajatuksia: 1, 2, 3, 4.)

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

|◄  25 26 27 28 29 30 31 32 33 34  ►|