Hyvät voinnit 
Kynteni ovat pitemmät kuin moneen kuukauteen: tuntuu (idiootilta sanoa näin mutta tuntuu myös) siltä että niistä voi nähdä henkisen hyvinvointini tilan. Kun en ole selkeästi näin onnellinen tai tasapainoinen tai mitä tämä nyt onkaan, pidän kynteni lyhyinä, yleensä puremalla. Mutta näinä päivinä, kun kaikki tuntuu hienolta vaikka ei käytännössä tekisikään mitään ihmeellistä, ne ovat pitkät ja miellyttävän tuntoiset muita sormia vasten. Ehkä lisääntyneellä d-vitamiinin saannillakin on oma osansa asiassa; nykyään laitan mielelläni sen piikkiin monta asiaa jotka eivät välttämättä siihen mitenkään liity. Mutta on vielä liian aikaista tehdä toisinkaan.

Joku on soitellut joka aamu klo 9:30 tuntemattomasta numerosta, numerohakukaan ei auta. Joten, sinä mysteerisoittelija, jos luet tämän, laita viesti, en vastaa tuntemattomiin numeroihin. Vituttaa.

Viime joulukuussa bloggasin 4AD:n ilmaisesta kokoelmasta. Latasin sen silloin mp3-soittimelleni, mutta en oikeastaan koskaan saanut kuunneltua sitä ajatuksen kanssa. Kunnes pari päivää sitten töihin kävellessäni. Ja samantien jäi mieleen glasgowilaisen Camera Obscuran loistava French Navy, ja nyt on kuuntelussa koko levy. Suosittelen.

Muutama lomapäivä eli pitkä viikonloppu edessä. Tilaisin kuulaita ja pitkiä aamu- ja iltapäiviä, jotka ovat juuri täydellisiä kirjoittamiseen, ok?

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Levynkansista ja musiikin käytöstä 


Tuttavani Hannu Hentilä teki keväällä 2010 kyselyn levynkansien merkityksestä ja musiikin käytöstä yleensä, ja tulokset ovat nyt nähtävillä komeasti visualisoituna täällä. Hannun muita töitä löytyy osoitteesta retrofocus.fi.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
E.G.G. 


Logo eräälle lasinpuhaltajaystävälleni (2009).

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Epätasapainoa sunnuntai-iltana 
Makaan sohvalla ohueen peittoon kääriytyneenä ja poden maailmantuskaa ja pelkään tulevaisuutta. Mietin pitäisikö antaa mennä, kuunnella nyyhkybiisejä ja psyykata itsensä kunnon itkumasennukseen loppuillaksi. Palasin tyhjään kotiin koko viikonlopun kestäneeltä keikkareissulta väsyneenä ja vähän krapulassa ja nyt pelkään kaikkea tulevaa ja mennyttä, kyseenalaistan toimintani ja olen kaikessa suhteessa aika vitun paskana.

Mutta kaiken muuttaa pitkä puhelinkeskustelu erään äärimmäisen mahtavan ihmisen kanssa. Yhtäkkiä oloni on parantunut ja enää saunassa makaaminen ja itkeminen ei tunnu parhaalta tavalta viettää ilta. Joskus pitää vain repäistä itsensä irti, lopettaa vellominen ja kuunnella ulkopuolisen neuvoja. Joten kiitos siitä.

3 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Parhaat 
Jokin aika sitten anonyymi lukija pyysi listausta mielestäni tämän blogin parhaista kirjoituksista. Voit lukea ne täältä, ja alla vielä kaikki listattuna erikseen (vanhimmasta uusimpaan):

Luovuudesta ja itsekritiikistä
Jim Jarmusch omaperäisyydestä
David Byrne "pop-kulttuurista" ja "taiteesta", minä identiteetistä ja etiketeistä
Eräänlainen rakkaustarina
Mitä juhlien jälkeen?
Faces 2009
Tuntemattomilla teillä
Tapahtui Epätosielämässä
Portaat lahoaa ja kohta pitää rakentaa uudet portaat
TV
Bussimatka kahdeksan vuoden takaa
Jyrki Mäki haastattelee Tuomari Nurmiota
Prosessi alkaa
Talven tullessa
Maailma on kaunis
"Aurinko nousee 8:38 ja laskee 15:25. Päivän pituus on 6 h 47 min."
Liikaa vaatetta ja liian vähän aikaa
Bussilla aavikon halki
Kaikki järjestyy, kuitenkin
Jalanjälkiä rannalla
Aikuinen?
Kuuma peruna kuorittavana
Rakkaus on koira helvetistä
Kolme kuningasta ja huonoa musiikkia?
Tämän siitä saa kun rupeaa vapaaehtoiseksi
Discoa perjantaita varten
Brrrainnss!
Ajatukset vievät
Keltaiset kukat
Kuinka totta
Mutta älä masennu, ajatus oli hyvä, mitä?
Joshua Allen: Mix Tape for Dead Girl
Mitä haluaisin?
Arkistosta: eräs kesäinen tarina muistoista ja lapsen kokemuksista
Mietteitä historiasta ja internetistä

Kesälle (ja muistille)
Odottamisen tärkeydestä
Oasis
The Pain - When will it end? Not yet, that's for sure.
"Suomen suvi vuonna 1977"
Hipaisusta ei lasketa, vai?
Kohtaamisia
Mielikuvista ja pienistä asioista ja kauneudesta

Me mainonnan uhrit. Ja te, varsinkin te.
Kirjoittamisesta

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Yön pyörin 
Aivoni repivät ruumistani hereille koko yön, parin tunnin välein, viimeiseksi yhdeksän aikaan aamulla, ja vaikka kerroin itselleni meneväni takaisin sänkyyn, käy kello jo yhtätoista joten luultavasti olen hereillä ja leivän syrjässä kiinni. Asia, joka piti aivojani aktiivisena pimeät tunnit, tulee ulkopuolelta ja tuo mukanaan itsetutkiskelun ja -epäilyn aaltoja ja sitä paljon parjattua yliajattelua. Pyrin kontrolliin, tietenkin, mutta se onnistuu vain osan ajasta: jotain pääsee kuitenkin läpi, ja se jotain vie minut onnellisuudesta vittuuntuneisuuteen parhaimmillaan kahdessa sekunnissa.

Tiedän että ajattelen tätä liikaa ja että teen sillä luultavasti vain hallaa kaikelle. Mutta! Eräs ihminen sanoi kerran että jutut pitää ottaa kokonaisina, niin hyvät kuin huonot puolet, kummallekin pitää antaa arvostusta ja aikaa. Miten muuten oppii ikinä yhtään mitään? Teoilla on usein seurauksia, ja tekemättä jättäminenkin on aktiivinen valinta jolla on omat seurauksensa.

En tiedä oliko mielessäni vielä muuta tämän tiimoilta. Puhuin puhelimessa, kävin saunassa, palasin tähän. Vaikeuksia aiheuttaa jalkojen maassa pitäminen ja sen muistaminen että nyt, tässä tilanteessa, minun lyhytnäköinen hyvinvointini ei ole tärkeintä. Onko se ikinä?

3 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Onpa taas ongelma 
Ongelmana siinä, että keskustelee netin välityksellä ihmisen kanssa josta on kiinnostunut, on kirjoitetun sanan miljoonat tulkintavaihtoehdot. Ainakin näin ylimiettimiseen valitettavan usein sortuvana huomaan miettiväni jonkun lauseen tai keskustelun sivuhaaran merkitystä ja löydänkin niitä yleensä vähintään kaksi. Siksi kannattaisi jättää keskustelu mahdollisen tapaamisen yhteyteen, mutta minkä teet, jostain ne ärsytyksen ja ilon tunteet ja etenkin päivän vittuiluannos on revittävä.

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
D-vitamiinia 
Päivät menevät ja aamut ovat helppoja, päivät menevät ja on tekemistä ja mieliala pysyy korkealla, nukkuminen on helppoa, ei stressiä vaan tehokkaasti ja hyvin toimiva ruumis ja aivot ilmeisesti tarpeeksi hyvillä öljyillä. Koko ajan enemmän keltaista elämässä. Kylmääkin.

Luin Austerin Travels In The Scriptoriumin, en tiedä, ei siitä oikein voi mitään sanoa. Nopealukuinen? Tyhjänpäiväinen? En tiedä.

Ja J. Karjalaisen Polkabilly Rebelsin keikalla Hopeisen Veitsen aikana hirvittävän vahva fyysinen surun tunne, jotenkin helpottavan vahva tunne. Johtuneeko vitamiinipillereistä vai elämän sisällöstä mutta jotenkin pitkästä aikaa tunnen vahvasti (vitun kornisti sanottu, pahoitteluni). Vähemmän puutunut? Vai vain tasapainossa, tyytyväinen, onnellisempi kuin aikoihin? Joka tapauksessa tervetullutta, tällainen.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

|◄  43 44 45 46 47 48 49 50 51 52  ►|