Kuuma peruna kuorittavana 
Jouluteemassa pysyäkseni: ystäväni kertoi tekevänsä imellettyä perunaa (tai jotain sen suuntaista, olen voinut unohtaa yksityiskohdat, ehkä perunalaatikkoa? Ei kun se oli jotain perinneruokaa, kuitenkin) ja sen tekotavassa on kuulemma tärkeää, monen muun käsittämättömän asian lisäksi että perunat kuoritaan mahdollisimman kuumana.

Okei.

Mutta miten ihmeessä voi ihminen (tässä tapauksessa kaksi naista) kuoria polttavankuumaa perunaa monta kiloa polttamatta kivuliaasti käsiään? Ehkä jonkinlaisilla hanskoilla? Nahkahanskoilla? Ehkä useat muovihanskat päällekkäin pitävät ihon kylmänä? Jääpala-astia tiskipöydälle kuorijoiden väliin, saavat lepuuttaa sormiaan. Limekuutioita, giniä, niitä sateenvarjoja. Pitkät lasit. Lounge-musiikkia piilotetuista kaiuttimista, erivärisiä divaaneja..

4 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Ilmaista musiikkia: 4AD - 2009 mp3kokoelma 
4AD jakaa tänä vuonna julkaisemaansa musiikkia:



2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Vuoden pimein päivä, nyt 
YLE: "Tänään on vuoden pimein päivä"

"Aurinko nousee 10:29 ja laskee 14:03. Päivän pituus on 3 h 34 min."

YLE: "Kymmenen poliisipartiota piiritti asemiestä Oulussa"


Vuoden pimein päivä, mutta silti tuntuu siltä kuin pahin olisi takana. Niin luultavasti onkin, siis tämä pitkä musta pimeä marras-joulukuu. Nyt on kaikki paljon paremmin sillä nyt on lunta ja pakkasta. Ja jopa minusta se on jotenkin kaunista.

Tällä hetkellä mielessä pyörivät viimeiset pakko-saada-tehtyä-ennen-joulua-työhommat (jotka eivät onneksi ole niin tärkeitä), aatonaaton ja aaton menot ja tulot sekä ensi viikolla viimein tapahtuva THE BIG MOVE. Jonka, voisin lisätä, saatan ulkoistaa täysin. Saada muutto hoidettua etätyönä Kainuun metsästä, parin kilometrin päästä rajavyöhykkeeltä; helpoin muutto ikinä, siis jos suunnitelmani toteutuu. Siitä lisää lähemmin.

6 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Jos asuisi korkealla 
Mitä jos asuisi korkealla? Näkisi auringonvalon ensimmäisenä ja viimeisenä, näkisi kauas satamaan ja teollisuusalueille saakka, ehkä näkisi meren selän? Näkisi ikkunoiden kimaltelevan, ihmisten ja pienten autojen kulkevan, näkisi ruuhkan erillä tavalla kuin ne ketkä ovat siinä. Heittäisi avaimet parittomassa hanskassa parvekkeelta alas kun ystävä tulee, kuulisi kun ihmiset kulkevat hissillä ylös alas.

7 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
"Mä olen saatana kuvernöörin poika" 
Mä kyllästyin vähän ajan päästä istumaan lavuaarin reunalla ja mä hyppäsin alas ja aloin huvin vuoksi steppaa. Mä kulutin aikaa vaan. Mä en osaa steppaa kunnolla tai mitään, mut kylpyhuoneessa oli kivilattia ja sellasella on hyvä steppaa. Mä rupesin matkimaan yhtä jätkä elokuvissa. Yhdessä sellasessa musicalissa. Elokuvat on musta jotain inhottavaa, mut musta on helvetin hauska matkii niitä. Stradlater kaso mua peilistä kun se ajoi partaa. Mä en tartte muuta kun yleisön. Mä olen varsinainen ekshibitionisti. -Mä olen saatana kuvernöörin poika, mä sanoin. Mä painoin kaasun pohjaan. Mä steppasin vaan ympäri huonetta. -Äijä ei haluu et mä steppaan. Se haluu et mä menisin Oxfordiin. Mut steppaaminen on mulla veressä, jumalauta.

Sieppari ruispellossa, J.D. Salinger, suom. Pentti Saarikoski

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Cut Chemist - 1st Big Break 


Video kuvattu 360 asteen panoraamalinssillä. En osaa edes kuvitella miten tuollainen toimii.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Aikuinen? 
Kuinka aikuismaista: mietin muuttopalvelun käyttämistä tulevassa muutossani. Ehkä 26-vuotiaana päivätyössä käyvänä on aika lopettaa vanhempien/ystävien käyttäminen muuttoapuna? Tulevassa asunnossani on myös autopaikka kellarin parkkihallissa. En omista autoa, en ole ostamassa autoa lähiaikoina. Onneksi tuleva vuokraemäntäni vuokrasi paikan puolestani jollekin ystävättärelleen kevääksi.

Mitä muuta "aikuismaista" on elämässäni tapahtunut parin viime vuoden aikana? Tänä vuonna sain ensimmäistä kertaa mätkyjä, jo parin vuoden ajan on pitänyt miettiä veroasioita, vajaa vuosi sitten aloin laittaa rahaa muutamaan sijoitusrahastoon, kotivakuutus minulla on ollut jo vuosia. Säännöllinen päivätyö vuoden ajan. Käyntikortti. Olen elättänyt jonkin aikaa jotain muutakin ihmistä kuin itseäni. Juuri pari viikkoa sitten nauroimme lapsuudenystäväni kanssa Nuclearin baaritiskillä Krušovice-tuoppien ääressä sitä, kuinka hullua on että hän käy nykyään säännöllisesti työmatkoilla Koreassa. Toisen kanssa juttelimme siitä, kuinka taloyhtiön saunavuoro aikatauluttaa viikonloppuillan menot. Parhaasta ystävästäni tulee isä ensi kesänä. Monet ystäväni ovat mielenkiintoisissa ja mediaseksikkäissä töissä, tai soittavat/ovat töissä yhtyeissä jotka kiertävät maailmaa Kiinaa ja Kanadaa myöten.

Kuulostaa ihan hyvältä, eikö niin? Aina silloin tällöin sydäntä lämmittää se, että oma elämä on kuitenkin suunnilleen sellainen minkälaisen siitä halusi joskus 15-vuotiaana. Kun (jos?) pääsee hetkeksi (hyvin harvoin) eroon siitä pieniin asioihin tuijotuksesta, voi suurista linjoista löytää yllättävän paljon tyydytystä.

Tähän liittyy artikkeli jonka muistin lukeneeni kottke.orgin kautta joskus viimeisen vuoden aikana, ja jonka kaivoin esille nyt kun tämä teema tuli mieleeni: Tomato Nation: 25 and Over. Eli lista kahdestakymmenestä asiasta (säännöstä?) yli 25-vuotiaille.

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Jalanjälkiä rannalla 


jonain päivänä vielä en kuvaa mitään muuta kun sinun ihoasi

4 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen

|◄  60 61 62 63 64 65 66 67 68 69  ►|