Cut Chemist - 1st Big Break 


Video kuvattu 360 asteen panoraamalinssillä. En osaa edes kuvitella miten tuollainen toimii.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Aikuinen? 
Kuinka aikuismaista: mietin muuttopalvelun käyttämistä tulevassa muutossani. Ehkä 26-vuotiaana päivätyössä käyvänä on aika lopettaa vanhempien/ystävien käyttäminen muuttoapuna? Tulevassa asunnossani on myös autopaikka kellarin parkkihallissa. En omista autoa, en ole ostamassa autoa lähiaikoina. Onneksi tuleva vuokraemäntäni vuokrasi paikan puolestani jollekin ystävättärelleen kevääksi.

Mitä muuta "aikuismaista" on elämässäni tapahtunut parin viime vuoden aikana? Tänä vuonna sain ensimmäistä kertaa mätkyjä, jo parin vuoden ajan on pitänyt miettiä veroasioita, vajaa vuosi sitten aloin laittaa rahaa muutamaan sijoitusrahastoon, kotivakuutus minulla on ollut jo vuosia. Säännöllinen päivätyö vuoden ajan. Käyntikortti. Olen elättänyt jonkin aikaa jotain muutakin ihmistä kuin itseäni. Juuri pari viikkoa sitten nauroimme lapsuudenystäväni kanssa Nuclearin baaritiskillä Krušovice-tuoppien ääressä sitä, kuinka hullua on että hän käy nykyään säännöllisesti työmatkoilla Koreassa. Toisen kanssa juttelimme siitä, kuinka taloyhtiön saunavuoro aikatauluttaa viikonloppuillan menot. Parhaasta ystävästäni tulee isä ensi kesänä. Monet ystäväni ovat mielenkiintoisissa ja mediaseksikkäissä töissä, tai soittavat/ovat töissä yhtyeissä jotka kiertävät maailmaa Kiinaa ja Kanadaa myöten.

Kuulostaa ihan hyvältä, eikö niin? Aina silloin tällöin sydäntä lämmittää se, että oma elämä on kuitenkin suunnilleen sellainen minkälaisen siitä halusi joskus 15-vuotiaana. Kun (jos?) pääsee hetkeksi (hyvin harvoin) eroon siitä pieniin asioihin tuijotuksesta, voi suurista linjoista löytää yllättävän paljon tyydytystä.

Tähän liittyy artikkeli jonka muistin lukeneeni kottke.orgin kautta joskus viimeisen vuoden aikana, ja jonka kaivoin esille nyt kun tämä teema tuli mieleeni: Tomato Nation: 25 and Over. Eli lista kahdestakymmenestä asiasta (säännöstä?) yli 25-vuotiaille.

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Jalanjälkiä rannalla 


jonain päivänä vielä en kuvaa mitään muuta kun sinun ihoasi

4 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Lauantai-ajatuksia 
Lauantai-iltapäivä. Eilen ihmiset viihtyivät, taas polaroid-kuvia, lämpimiä leipiä, saunomista, kasvonaamioita, verta ympäri lattioita (erään ns. vieraan varpaasta, mystinen juttu), nyt taas satunnaisia vaatteita satunnaisissa paikoissa ympäri asuntoa, Joose Keskitalo, Paul Auster.

Tänä iltana (ja tulevana yönä) aion olla onnellinen. En löytänyt kirpputorilta kravattia, olen hukannut ainoani. Pitkästä aikaa lunta ja pakkasta. Piti laittaa talvikengät, mitkä ovat huonot; kantapään alla liian vähän vaimennusta. Kompensoin tilannetta villasukilla.

Mielessä pyörii muutama kesällä tapahtunut juttu, ihminen, tilanne, paikka, aika, matka, lähtö, paluu, vierailu, katu, talo, lampi, juna, metsä, mökki, kirkko, sauna. Muun muassa.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Sufjan Stevensin joulumusiikkia taas streamattavana 
En ole varma oliko saitti koskaan alhaallakaan, mutta jos kiinnostaa, Asthmatic Kitty -levy-yhtiö on aukaissut perinteisen joulusivustonsa, josta bloggasin vuosi sittenkin. Edelleen musiikki toimii.

Mitä muuta olen kuunnellut? Tässä last.fm-lista, kuunnelluimmat biisit viimeisen viikon aikana:



Tämän lisäksi kotona on soinut mm. Scott Walkerin Scott 4 sekä Jimi Tenorin Intervision.

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Kaikki järjestyy, kuitenkin 
Kun kävelin maanantai-iltana loskasateessa läpimärkänä ympäri Oulun keskustan lähialueita (Raksila, Intiö, Heinäpää) mietin erilaisia asuntoja ja kuinka muistot niistä ovat vahvasti muistoja erilaisista elämäntilanteista. Myös lähimpien ystävien asuintilat ovat vahvasti muistissa.

Ex-tyttöystävän parin tytön kimppakämpässä Matkahuoltoa vastapäätä pitämät kasaribileet, joissa vanha ystäväni oksensi ympäri keittiötä, ja joiden jatkoilla (seuraavana aamuna) join lahja-pina-colada-pullon ja punaviinipullon (joka osoittautui vajaan kolmenkymmenen euron viiniksi). Oulu-Tornio-välin ramppausta. Tapaamisille asetettuja paineita ja pettymyksiä. Ja McGyver-juomapelin pelaamista + lauantai-aamuisin Aikahyppy.

Saman henkilön kimppakämppä Tornion länsirannalla, sunnuntaiset krapulakävelyt tuulista rantaa pitkin markettiin ostamaan täytteitä kotitekoiseen pitsaan. Ja sienisalaattia + vissyä.

Saarenpäänkadulla lasitetulla parvekkeella parkkipaikan yläpuolella pienellä sähkögrillillä grillattuja herkkusieniä, pestoa. Kesä. Myllyojalla vanhan talon yläkerrassa asunto, pihalla muutama jänis, alakerrassa satavuotias mummo, tupakan haju tulee lattiasta läpi.

Teen tänään vuokrasopimuksen uuteen asuntoon. Myös mätkyt voi kuulemma hoitaa käytännössä sitten kun jaksaa, muistutuksia tulee kuulemma parin kuukauden välein. Myös muuttopäivämäärän mukaan määräytyy tämän kuun vuokra. Joten ihan hyvin. Nyt. Suuri lasitettu parveke ja riippumattosuunnitelma odottaa. Radiosta calypso-musiikkia.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Bileet 
Lauantai alkoi mennä ihan mukavasti jo iltapäivästä. Ystäväni ja bändikaverini T & A tulivat pyörähtämään ennen Johnny Cash -coverbändinsä treenejä. A oli käynyt paikallisessa Radio Megassa haastattelusessiossa uuden EP:mme tiimoilta. Noin tunnin taukoamattoman paskanjauhantasession jälkeen pojat jatkoivat matkaansa, itse jäin kotiini siemailemaan rommikolaa ja lukemaan (taas kerran) Rita Hayworth & Shawshank Redemptionia Akateemisesta mukaani tarttuneesta (melko turhasta) Stephen King goes to the movies -kokoelmasta. Käytännössä kokoelmassa on kourallinen Kingin novelleja/pienoisromaaneja, jotka on filmatisoitu, sekä jokaista ennen sivun parin muistelot, joista ei niistäkään Kingiin perehtynyt saanut oikeastaan mitään uutta irti.

Iltapäivä kääntyi alkuillaksi saunomalla. Alkuilta kääntyi illaksi hyvässä seurassa, limenpalasten tarttuessa matosta jalkapohjiin, punaviinin läikkyessä uusille (rumille) lakanoille, olutpullojen kaatuillessa lattialle. Musiikki oli lujalla (kuten pienessä asunnossa pitääkin), ihmiset päihtyivät joviaalissa ilmapiirissä, kaikki nauttivat olostaan. Polaroidkuvia otettiin, kitaroita soitettiin ja laulettiin. Ystäväni oli saanut tutulta kondiittorilta erilaisia leivoksia, joita ihmisille syötettiin. Erivärisiä leivospapereita löytyy vieläkin asuntoni nurkista. Jossain vaiheessa siirryimme tuttua taktiikkaa hyödyntäen lähikapakoihin, mukanamme jonkinlainen pähkinäkermavaahtokakku(?) jota syötimme mm. Lentävän Lautasen nuorelle portsarille. Lentävä (lonkeroa) -> Paskis (krusoviceä ja minttuviinaa) -> Neveri (sherwood-siideriä) -> koti (samarinia). Eilispäivä meni puolimakuulla vastaillen vuokra-asunnontarjoajien puheluihin ja viesteihin. Pitäisi siivota ja viedä pulloja.

(Mitä muuta? Tänään muutama asuntoesittely eri puolilla kaupunkia. Niistä lisää myöhemmin. Hyvää alkavaa viikkoa.)

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Bussilla aavikon halki 


Miltä kuulostaa tietokonepeli, jossa ajetaan bussilla Tucsonista Las Vegasiin maksimissaan seitsemääkymppiä, matka kestää kahdeksan tuntia ja peliä ei saa pauselle?

Tiellä ei ole muita kulkijoita, eikä bussissakaan ole muita matkustajia. Bussin ohjaus viertää (viertää?) oikealle, joten ohjausta on koko ajan vähän korjattava, joten pelin ääressä pitää todella olla koko ajan. Jos ajat bussin tien sivuun, se hinataan takaisin Tucsoniin (myös reaaliajassa) ja matka alkaa alusta. Kun (jos?) pääset Las Vegasiin saat yhden pisteen ja voit valita ajatko bussin takaisin. Jos päätät ajaa takaisin, saat Tucsonissa toisen pisteen. Ad infinitum.

Peli on Desert Bus, vuonna 1995 julkaisematta jääneen Penn & Teller's Smoke and Mirrors -pelin sisältämä minipeli. Kanadalainen komediaryhmä LoadingReadyRun on jo muutamana vuonna järjestänyt tempauksen nimeltään Desert Bus for Hope, jossa he käytännössä keräävät rahaa Child's Play -nimiselle hyväntekeväisyysjärjestölle pelaamalla peliä niin pitkään kuin ihmiset lahjoittavat rahaa. Tätä kirjoittaessani he ovat pelanneet reilut viisi päivää ja onnistuneet keräämään vajaat 120000 dollaria.

Nettisivuillaan on tsätti ja videofeed huoneeseen jossa pelataan (juuri äsken siellä lauloi sekavan näköinen porukka A-han Take on Metä ja nätti tyttö Nekomimi-korvissa pelasi) ja "Bus Cam". Kaikkeen tähän liittyy vielä paljon muuta kivaa, kuten julkkisvieraat ja kaikki ihmeelliset tempaukset joihin lahjoittajat peliporukkaa yllyttävät (nyt näköjään taas lauletaan porukalla They Might Be Giantsin Birdhouse in Your Soulia). Luulin bloganneeni tästä jo viime vuonna, kun seurasin samaa tempausta, mutta en ilmeisesti ollutkaan tehnyt niin.

Ja nyt ne laulavat Robin Hood: Sankarit sukkahousuissa -leffasta tuttua tunnussävelmää. Asiaankuuluvan koreografian kera. Tsekatkaa!

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen

|◄  62 63 64 65 66 67 68 69 70 71  ►|