Friends slay the Demons in your head
(Ink, Markers, Digital Color, 11x17)
Christy C. Road, 2006
Joskus on vaikeaa pitkän työpäivän jälkeen arkena tavata ystäviä. Kun pääsee töistä ei halua tehdä mitään muuta kuin olonsa mukavaksi ja tiedättekö vaan olla ja tehdä sitä mitä juuri sillä hetkellä haluaa. Tällä hetkellä se on Kerplunk!in kuuntelua, neljän kynttilän valon katselua ja blogikirjoittamista. Ulkona tehtaan siniharmaa leveä savu halkaisee taivaan, jolla näkyy vielä auringonvalon viimeiset hetket. Musiikista tulee mieleen kesät kymmenen vuotta sitten ja tällä hetkellä kaikki on todella hyvin. Raskas työviikko on mennyt yllättävän mukavasti ja huomenna on perjantai (ja palkkapäivä, kulutin viimeiset rahani toissapäivänä ruokaostoksiin).
Kyllä ystäviäkin on mukava nähdä, ja mahdollisimman yhtäkkiset suunnitelmat ovat todella piristäviä. Onneksi ympärilläni olevat ihmiset ovat suunnilleen samantyyppisiä, viihdymme monet myös yksin, ja joskus arkipäivät menevätkin niin että en näe ainoatakaan ystävistäni. Mutta, tietysti, kun tapaamme perjantaina työviikon jälkeen oluiden tai viinipullojen merkeissä on aina kiva nähdä. Viikot viettää mielellään hiljaiseloa kun tietää että viikonloppuna on mahdollisuus tehdä jotain kivaa ystävien kanssa. Tai olla yksin kotona, katsoa leffoja, kokkailla, nähdä oma asunto pitkästä aikaa auringonvalossa. Ja lähteä vaikka illalla ystävän luona käymään.
Joku on sanonut, että ystävät ovat perhe jonka voimme itse valita. Se onkin totta, mutta välien pitäminen hyvänä on haastavampaa koska mikään ei sido ystäviä toisiinsa sukulaisuuden tavoin. Välillä tuntuu, että ystävyyden ylläpitäminen on taitolajeista suurin koska se vaatii lojaalisuutta ja ymmärrystä myös huonoille puolille.
Suurimmat sydänsuruni olen kokenut itkiessäni ystävyyden loppua.
Pahinta on leikkiä ystävää olematta sitä.
Ystävyys tuntuu häviävän tai ainakin tapaamisten määrä, mitä enemmän ikää tulee. Harvoin myös ystävät ovat samassa elämäntilanteessa. Jollakin on perhe ja toiset keskittyvät jatkettuun nuoruuteen. Niinpä onkin helppo vetäytyä kotiin blogia kirjoittamaan :)
Ystävyys tuntuu häviävän tai ainakin tapaamisten määrä, mitä enemmän ikää tulee. Harvoin myös ystävät ovat samassa elämäntilanteessa. Jollakin on perhe ja toiset keskittyvät jatkettuun nuoruuteen. Niinpä onkin helppo vetäytyä kotiin blogia kirjoittamaan :)
Kiitos kommenteistanne!
Jep, totta. Tässä iässä ei ole enää sitä yhdistävää esim. koulua tai jotain muuta joka yhdistäisi suunnilleen koko kaveripiiriä.
(Ja tosiaan kun tämä kommenttien URL-juttu ei toimi vaikka siihen jotain syöttäisi (enkä ole vielä löytänyt tiedostoa josta pääsisin sen korjaamaan), tässä linkit näiden kommentoijien blogeihin: solutasolla & elämänehtoja)
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
