Koko Kemissä olon ajan mielessä pyörivät vanhat tapahtuneet jutut, muistot, paikat ja ihmiset. Melkein kaikki on muuttunut niistä ajoista, ja tulee muuttumaan lähiaikoina vielä lisää, ihmiset eivät jääkään vanhoille jalansijoilleen vaan liikkuvat vielä kerran, etsivät jotain parempaa tulevaisuutta jostain muualta kuin sieltä. Niinhän se pitää. Ikävä varmasti tulee, puolin ja toisin, mutta mitäpä siitä. Koko päivän on kohtuullisen lämmintä, illalla tietysti tulee tuttu kylmä ja kova tuuli joka tuntuu pidentävän välimatkoja vaikka porukalla kuljetaankin. Jossain vaiheessa onkin seuraava aamu, jota vietän kuunnellen sitä kasettia, torkkuen ja lueskellen liian lyhyellä sohvalla. Välillä raahaudun keittiöön, tuijotan tyhjää Valtakatua, imen itseeni kaiken hiljaisuutta ja olen jotenkin surumielinen. Illalla kävelen junalle, istun paikallani tunnin ajan ja olen taas kerran kotona.
Tuo on hirveän ristiriitaista tuo koti-kotona käyminen. Mullekin tulee sunnuntaina yleensä hirveän surumielinen olo kun odottelee sitä, että pitäisi lähteä junalle. En osaa yhtään sanoa mistä se olo johtuu. Torniossa on mukava käydä ja sitten palata kotiin Ouluun. Kai se johtuu osittain siitä että on perus melankolinen tyyppi. Juurikin tiedostaa, että se aika kuuluu menneisyyteen kun siellä oli. Vanhemmat muuttuu vanhoiksi ja niiden tukka harmaantuu. Se tien päässä oleva K-kauppa on jotenkin ankea ja siellä pyörii pihalla jotain spurguja. Tuntuu että koko paikka on vähän pysähdyksissä. Vaikka ei kai se ole. Kai se oli ihan samanlainen kymmenen vuotta sitten kun itsekin siellä asui.
On, ristiriitaista. Jotenkin se koko kaupunki, tai varmaan nämä kummatkin, Tornio ja Kemi ovat kuitenkin meille molemmille niin mennyttä elämää että ei saada mitään muuta kosketusta niihin kuin just se että vanhemmat asuvat siellä vielä. Paikkoja joissa tulee käytyä vanhojen ystävien kanssa samoissa vanhoissa paikoissa (jos ne ovat vielä olemassa), ja mikään siellä ei tunnu menevän parempaan suuntaan, ja enää ei voisi kuvitellakaan asuvansa niin pienessä paikassa.
Mut kymmenen vuotta, se on melko pitkä aika, kuitenkin.
Ja se vielä jäi sanomatta että ja kun siellä yleensä näkee juuri vanhoja ystäviä ketkä ovat käymässä, kuten itsekin. Siihen perus-elämään siellä ei ole kellään enää mitään sidettä.
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
