Kirjoja 
Viime viikolla luettua: Ray Lorigan Tokio ei välitä meistä enää (noin kymmenennettä kertaa), kokoelma suomalaista uutta proosaa vuodelta 1966, Jim Thompsonin Pottsville 1280, muutama tarina Isaac Asimovin Roboteista, J.P. Pulkkisen Minä, Laura ja Cary Grant melkein kokonaan ja Roderick Thorpin Vain kuolleen ruumiini yli (johon perustuu yksi maailman parhaista toimintaleffoista).

Nyt lukemista odottaa Philip Rothin Rinta, Leo Tolstoin Sota ja rauha, Klaus Mannin Mefisto, Francoise Saganin Muuan hymy, Waltarin Nuori Johannes ja noin kymmenen muuta kirjaa, jotka ovat tällä hetkellä tiskipöydällä paremman paikan puutteessa. Toinen kirjahylly olisi maalaamista, poraamista ja kokoamista vaille valmis, ja eräs kaunis tyttö lupautui tulemaan avuksi sen maalaamisessa. Ehkä se motivoisi ottamaan tämän taas pari kuukautta venyneen ikuisuusprojektin työn alle? Vielä jostain porakone lainaan.

wry 
Vau! Luin tuon kiiltomadon jutun Ray Lorigan kirjasta ja ensinnäkin, miksi en ole koskaan aiemmin kuullutkaan tästä kirjasta? Oloni on hyvin petetty. Toisekseen, Tokio ei välitä meistä enää on pakko etsiä käsiinsä, kunhan saan luettua tällä hetkellä kesken olevat kirjat. Käykö sinulle ikinä niin, että aloitettuasi yhden kirjan innostut lukemaan toista ja pian keskenolevia kirjoja löytyy hyllyistä useampia?

Kerro kun saat Sodan ja rauhan luettua, niin voin nostaa hattua sinulle. Itselle on jotenkin jäänyt sellainen tosi/epätosi mielikuva, että venäläisten klassikoiden (Tolstoi, Dostojevski) olevan pölyisiä ja ahdistavia tiiliskiviteoksia..

joonasn 
Kyllähän tuota silloin 2002 kun se tuli hehkutettiin jonkun verran. Mielestäni ehdottomasti 2000-luvun parhaita eurooppalaisia romaaneja ja yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani. En voi suositella sitä liikaa.

Ja käy, tietysti. Asunto on täynnään siellä täällä lojuvia aloitettuja kirjoja, mutta yritän lukea kirjoja joita en ole lukenut aiemmin maksimissaan kolmea samalla kertaa. Mutta luen muutenkin koko ajan siinä sivussa uudestaan kaikkia vanhoja omistamiani kirjoja, joskus vain pätkän sieltä täältä, joskus koko kirjan.

Pitää muistaa mainita. Noista klassikoista kannattaa lukea ehdottomasti ainakin Rikos ja rangaistus, jota mummoni suositteli minulle kohta kymmenen vuotta sitten, ja jonka lukemista en kyllä kadu hetkeäkään, on se sen verran vaikuttava.

wry 
Lupaan tarttua Rikos ja rangaistus -kirjaan, kunhan...[enter lista (teko)syitä]... no, tämän vuoden puolella, se on tarpeeksi väljä lupaus.

Kivaa tiistaipäivää loskaharmaudesta huolimatta!

joonasn 
Hienoa, ja kiitos, sitä samaa sinulle!

Kommentit 

Lisää kommentti





Muotoile tekstiä: