Odottamisen tärkeydestä 
Oravanpyöräni liikkeen katkaisee tänään ajatus siitä, kuinka hienoa ja tärkeää odottaminen on, tai oikeammin kuinka tärkeää mielenterveydelle ja omalle hyvinvoinnille on se, että on jotain mitä odottaa. Juuri nyt odotan innolla huomisia firman kesäkauden avajaisia, parveketaimien istuttamista suureen yhteiseen ruukkuun, viikonloppua, vajaan kuukauden päästä alkavaa reilun kuukauden mittaista kesälomaa. Elämäni ensimmäistä kirjoituskilpailua. Nethackin pelaamista (johon koukutan raskaasti joka toinen vuosi), palkkapäivää, sitä päivää jolloin uudistan tämän blogin täysin, nukkumaanmenoaikaa, ensisuudelmaa, vuorokausirytmin ympärikääntämistä (väistämätön osa kesälomaa!), jatkoja, henkistä kasvua.

Kaikki tämä sai alkunsa Lucy Knisleyn uudesta sarjakuvasta joka kertoo elämänmuutosten vääjäämättömyydestä ja pelottavuudesta. Olen koukuttanut aivan täysin hänen juttuihinsa (sekä ihan vähän ihastunut). Tsekatkaa myös Livejournalinsa. Vuosi sitten en olisi uskonut olevani nyt tässä tilanteessa; kaksi vuotta sitten vielä vähemmän. Mutta ymmärtääkseni elämän samanlaisuus ja tasapaksuus on illuusio, muistan lukeneeni jostain (kaivan linkin jos löydän) että erääseen tutkimukseen 60+ vuotta osallistuneet ihmiset eivät enää seniorina tunnistaneet itseään nuorena, tai ajattelivat konkreettisesti olevansa eri ihmisiä kuin silloin. Selitinkö tämän tarpeeksi vaikeasti? Ihmisen solut uusiutuvat noin seitsemän viiva kymmenen vuoden välein. Aina uudella kierroksella uudistunut materiaali ei ole täydellinen kopio vanhasta; juuri siksi ikäännymme. Syklejä keksii tietysti varsinkin tämän ikäisenä helposti muutenkin: ensin ollaan koulussa, sitten opiskelemassa, sitten opiskelemassa lisää, sitten työelämässä (jossa monikaan ei pysy samassa paikassa läheskään kahdeksaa vuotta).

Mutta, niin. Odotuksesta. Mitä sinä odotat?

wry 
Oo, loistava sarjakuva! Pitää tutustua lähemminkin.

Siitä odottamisesta. Odotan sitä hetkeä, kun olen saanut työmäärän hallintaani, sitä, että herää taas auringonpaisteeseen aivan liian aikaisin, perjantaina koittavaa vapauden huumaa (jo huomenna, jes!), kirjastoreissua ja kymmentä lukematonta kirjaa, valvottuja kesäöitä, uusia mielenkiintoisia ihmisiä, jotakuta erityistä, uutta mp3-soitinta vanhuudenhöperön musiikkia itse sämpläävän tilalle, toista teemukillista, postilähetyksiä ja ystävän syntymäpäivää. Muutamia mainitakseni.

joonasn 
Joo, siellä on itse sivustolla arkistossa vaikka kuinka paljon hyviä sarjiksia + blogissa varmaan vielä enemmän. Kannattaa lukea, jos tykkäsit tuosta.

Ai sulla alkaa loma tänään? Onnea! Kerro kuulumisiasi välillä täälläkin, jos kesälaitumeltasi ehdit. Ja toivottavasti odottamasi asiat toteutuvat.

wry 
Kesälaidun häämöttää vasta ensi viikolla, enkä silloinkaan pääse töistä eroon, mutta viikonloppu on pitkä ja vapaa, enkä aio omaksua stressaamista (sitä pitkäaikaista ja negatiivista!) uudelleen tapoihini ainakaan seuraavaan kahdeksaankymmeneen vuoteen. Ei riitä aika moiseen psyyken rääkkäykseen.

Hain kirjastosta kaikennäköistä lukematonta, mm. Salingerin Sieppari ruispellossa -teoksen ja Dostojevskin Rikos ja rangaistus -kirjan. Mistä lähtien miehen nimi on muuten kirjoitettu "Fedor"? Olen aina luullut, että se on Fjodor.

Kiitos toivotuksista! Nyt mustikkapiirakkaa ja veljen odottamista, joka on tuomassa tyttöystävänsä mukanaan. Aika hämmentäviä sellaiset tapaamiset. Toisaalta kivaa, mutta toisaalta olemme ihan vieraita toisillemme, vaikka meillä on yhteinen tärkeä ihminen..

Ihanaa lauantaita!

joonasn 
Liekö sitten Fjodorin kirjoitusasu jotenkin modernisoitu, ehkä suomennos on uusi? Sieppari Ruispellossa uutta käännöstä en ole lukenut, mutta Saarikosken vanha käännös löytyy hyllystä. Salingerilta luin vasta Raise hight the roofbeams, carpenters & Seymour, an introduction -tuplaniteen.

Oma lauantaini oli toiminnantäyteinen ja miellyttävä, toivottavasti sinunkin!

Kommentit 

Lisää kommentti





Muotoile tekstiä: