Maanantai, heinäkuun 18.
--- Kotiin palatessani huomaan, että Peitsamo on tullut juhlistamaan levynsä kauppoihin saapumista. Hän on jo juonut puolet vodkapullosta, ja toinen puoli on hyvällä alulla.
Seuraan hänen mesoamistaan. Hilpeänä hän huutelee iskulauseita, kehuu viinan erinomaista makua, äityy jopa polttamaan yhden Dunhill-savukkeen.
Innoissaan hän kaataa tuolin, josta katkeaa selkänojan pinna. Ylös hän ei enää kykene, siispä hän jatkaa ilonpitoaan lattialla maaten. Hän kehuu Jonathan Richmanin, Veltto Virtasen ja Juice Leskisen maailman parhaiksi ihmisiksi, eikä toki halvenna omaa arvoaankaan. Tarjaa ja minua hän ilmoittaa rakastavansa, koska olemme hänelle ystävällisiä.
Hänelle tulee hätä. Jotenkin hänen onnistuu päästä toilettiin saakka, mutta sitten kuuluu karmea rysäys. Menen katsomaan. Hän on kaatunut kylpyammeeseen, jonka pohjalta hän nyt jatkaa maailman parantamista. Pahaksi onneksi kylpyammeessa on ämpäri täynnä likoavia vauvanvaatteita. Peitsamo on jotakuinkin likomärkä, kun kampean hänet ylös ammeesta. Hän vain hihittelee. Riisun hänen housunsa ja ripustan ne kuivumaan. Eteisen lattialla Peitsamo yrittää ottaa horjuvia askeleita, mutta jalat eivät pidä. Tuon hänelle olohuoneeseen patjan ja kehotan häntä ryömimään sille. Hän ryömii kun hieman tuen.
Alan valmistaa ruokaa. Peitsamo huutelee ihailevia kommentteja Tarjalle ja minulle. Sitten hän oksentaa.
Sitten hän ei tee enää mitään muuta kuin nukkuu.
Paitsi kahdeksalta, silloin hän nimittäin herää. Hänellä tuntuu olevan kiire kotiin. Hilpeästi hän kiskoo tennarit jalkaansa ja hoipertelee ovelle. Nappaan hänet kiinni ja kysyn, onko hän todella lähdössä liikkeelle housuitta. Ei sentään. Hän kiskoo tennarit jalastaan nauhoja päästämättä ja änkeää puolimärät farkut päälleen. Hän tiedustelee aiheuttamiaan vahinkoja. Selitämme, että vain maton pesu tullaan laskuttamaan. Hän kiittää, tunnustaa taas rakkautensa meitä kohtaan ja häipyy Nokian suuntaan.
Kuka murhasi rock'n'roll tähden?, Juice Leskinen, Soundi-kirjat 1978
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
