Michael Crowen tumblrista
Istun parvekkeella ja odotan myrskyn saapumista. Harmaa taivas tiputtaa vettä, puuskainen tuuli nakkelee sitä parvekelaseja vasten, jossain kaukana soi sireeni. Tämän pitäisi olla kesän pahin ukkosmyrsky. Kissa makaa vielä rauhallisena filtin päällä. Vielä ei jyrise. Ukkostutka näyttää salamoinnin lähestyvän suoraan etelästä.
Eilenkin salamoi ja jyrisi komeasti muutamaankin otteeseen, ja vettä satoi välillä rankasti. Istuin ystäväni kanssa kävelykadun varrella sijaitsevan ravintolan terassilla ja katsoimme kuinka vesimassat kulkivat katua pitkin merenrantaa kohti. Ihmiset katosivat kadulta heti sateen alettua, ja palasivat yhtä nopeasti. Tuuli on tervetullutta. Yöt ovat nihkeitä vaikka asuntoon saakin läpivedon; kuuma ja kostea ilma ei liiku sanottavasti. Kuumuudesta huolimatta tanssimme eilen itsemme hikeen monta monta kertaa. Kunnon tanssimisesta tulee aina mieleen se runonpätkä jossa kehotetaan rakastamaan kuin sinua ei olisi ikinä sattunut ja tanssimaan kuin kukaan ei näkisi.
Nyt jo jyrisee. Katson nopeasti liikkuvia pilvimassoja. Kissa nukkuu; herää luultavasti viimeistään kun sade alkaa ropista taas parvekelaseihin. Kaivan kirjahyllystä jonkun sadepäivän kirjan, kuuntelen hiljaa musiikkia ja seuraan myrskyn etenemistä. Kyllä me tästä selviämme.
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
