Seuraa kirjoituksen self-improvement-osuus: muistutan itselleni, että on myös asioita, joista nautin: oma rauha, unet silloin kun nukkuu liian pitkään, skarpit kengät, kirjat kirjat kirjat, tonnikalavoileivät, vesi+sitruunamehutiiviste, kissa kun se makaa kippurassa lempipaikallaan tai pitkällään keskellä lattiaa, se fiilis kun lähtee kaupungille ja tietää että on sen verran rahaa että voi tehdä melkein mitä vaan, tyttöjen kanssa vaihdetut hymyt, luottamukselliset keskustelut ystävän kanssa, sekavat randomit tumblrit, vessassa lukeminen.
En tiedä, ehkä kesäloman mukanaan tuoma vapaus vaikuttaa negatiivisesti aivokemiatasapainoon tai ehkä vain olen yksinkertaisesti elänyt kohtuutonta ja epätasapainoista elämää. En ole oikeastaan tehnyt yhtään mitään; saavuttanut Suuria Asioita Joita Voi Vain Kesälomalla Saavuttaa; toisaalta olen melko varmasti liian kriittinen itseäni kohtaan. Mitä väliä? Lomailet nyt jumalauta ihan niin kuin itse suinkin haluat, kerkeää sitä sitten murehtia rutiiniasioista kun palaa oravanpyörään parin viikon päästä. Olet fiksu ja komea työssäkäyvä tyyppi, sinulla on seuraa mutta osaat olla myös yksin, et ole pahasti ylipainoinen etkä luultavasti maailman huonokuntoisinkaan ihminen, kaikilla yhteiskunnan mittareilla (no, melkein kaikilla) siis ihan kelpo ihminen. Unohda itsellesi asettamat oudot maalit, vaatimukset ja fantasiat hetkeksi ja keskity nauttimaan tästä hetkestä, kiteytettynä: lopeta se helvetin ajattelu hetkeksi. Miten olisi?
Jännittävää, miten tunnen samaistuvani tähän. Heinäkuun loppu häämöttää jo ja minä juoksutan sormiani pitkin näppäimistöä, selaan blogeja, ffffoundia, juurikin niitä randomeja tumblreja ja piirtelen satunnaisia hahmoja kaikelle piirustuskelpoiselle paperille, joka käsiini osuu. Viime yönä luin aamuun asti autokolareista ja tilastoja liikenneonnettomuuksista.
Aamupäivät vaihtuvat huomaamatta iltapäiviksi kun pakenen putkiremonttimölyä ah-niin hiljaiseen kirjastoon. Kissaa minulla ei ole, mutta sen sijaan makaan itse kippurassa parvekkeen lämmössä ja toisinaan mahallaan lattialla kirjan kanssa.
Näin heinäkuun puolella voin puhua jo paniikista kun esitän itselleni kysymyksen: Mistä tämä kesä muistetaan? Toisaalta maailmalta palanneiden ystävien näkeminen, hyvät kirjat, elokuvat keskellä yötä, viini ja pienet arkiset asiat ovat ihan riittävästi. Vielä kun miehet vaihtaisivat niitä hymyjä hieman uskaliaammin.
"Muistathan, että elämä on tässä ja nyt", sanoi äiti.
Kiitos kommentista! Kyllä äidit tietää. Pitäisi jotenkin osata olla murehtimatta ja huolehtimatta koko ajan: ehkä maiseman vaihto auttaisi (tulin juuri Ilosaaresta, siellä ei kerennyt huolehtia kovin paljoa). Onneksi on vielä kaksi viikkoa lomaa, kerkeää tehdä vaikka mitä..
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
