Epätasapainoa sunnuntai-iltana 
Makaan sohvalla ohueen peittoon kääriytyneenä ja poden maailmantuskaa ja pelkään tulevaisuutta. Mietin pitäisikö antaa mennä, kuunnella nyyhkybiisejä ja psyykata itsensä kunnon itkumasennukseen loppuillaksi. Palasin tyhjään kotiin koko viikonlopun kestäneeltä keikkareissulta väsyneenä ja vähän krapulassa ja nyt pelkään kaikkea tulevaa ja mennyttä, kyseenalaistan toimintani ja olen kaikessa suhteessa aika vitun paskana.

Mutta kaiken muuttaa pitkä puhelinkeskustelu erään äärimmäisen mahtavan ihmisen kanssa. Yhtäkkiä oloni on parantunut ja enää saunassa makaaminen ja itkeminen ei tunnu parhaalta tavalta viettää ilta. Joskus pitää vain repäistä itsensä irti, lopettaa vellominen ja kuunnella ulkopuolisen neuvoja. Joten kiitos siitä.

elefanttinainen 
Voisitko käskeä tuota ihmistä soittamaan mullekkin? Pitäis lopettaa vellominen mutta eipä onnistu.

wry 
Itse vietin tänään aikaa juuri tuollaisen mahtavan ihmisen kanssa. Ei haittaa enää, että olen viikonlopun aikana taistellut kuumeen kahdesti alas, tänään jäin ilman lippua odottamalleni keikalle ja että nyt, kotiin palattuani, mahani kramppaa niin että on parempi olla liikkumatta. Ei haittaa, hymyilyttää silti.

joonasn 
elefanttinainen: Lopeta se vellominen. Hymiö?

wry: Joo, yllättävän helposti unohtuu tuollaiset kun on tarpeeksi hienoja ihmisiä elämässä?

Kommentit 

Lisää kommentti





Muotoile tekstiä: