18.10.2011 klo 12.36 -
oma pää,
universumi
Äitini vanha matto, suuri ja kulunut, on ollut parvekkeellani koko kesän. Kesämatto, päävärinä tumma vihreä. Nyt kun olet minulle velkaa yhden mattojen puistelun, kerään parvekkeen lattialta pikkuroskat, vedän tuolit syrjään ja rullaan maton. Sen alla on laikukas bambumatto peittämässä maalattua betonilattiaa. Teen saman olohuoneessa. En tiedä ketään kenellä olisi pieni eteisen matto olohuoneessa. Minullakaan ei ole enää, koska sinä kävit puistelemassa kesämaton, ja levitimme sen yhdessä olohuoneen lattialle, pöydän (joka sekin on lapsuudenkodistani) ja nojatuolien (joista yksi on tuomittu sinun asuintalosi pihan roskalavalle) alle. Äiti antoi maton minulle juuri parveketta varten. Se on kuulemma niin kulunut. Minua ei haittaa, ja nyt, monta kuukautta sen jälkeen kun sinä kommentoit mattoa parvekkeella, se on olohuoneessa. Ja se toimii siellä, tuo paljon kaivattua väriä ja jotenkin sitoo huoneen yhteen paremmin kuin aiemmat pienet matot.
Kaikki tämä luo onnellisuutta,
positiivisuutta, optimistista
ajattelua tulevaa talvea kohtaa. Ensimmäisen kerroksen vanha herrasmies ennusti lumen tulevan kahden viikon päästä. Keskustelin hänen kanssaan pihalla noin viikko sitten, joten lähellä ollaan.
19.10.2011 klo 19.26
Äiti teki mulle tosi hienon maton virkkaamalla. Pitikin kirjoittaa siitä blogiin. Tai oikeastaan se kirjoitus liittyy enempi tekstiviesteihin kuin mattoihin.
20.10.2011 klo 10.26
Mä taas osoitan tietämättömyyteni: miten virkataan matto? Tai siis eiks siitä tuu jotenkin.. ohut?
20.10.2011 klo 15.56
Heh. Ei tuu ohut. Se virkataan matonkuteista helvetin isolla virkkuukoukulla.
25.10.2011 klo 10.43
Piti oikeen kaivaa esiin
tämä.
Lisää kommentti