Mahdottomuuksista 
Olen miettinyt ja kohdannut monia ajatuksia, jotka tuntuvat mahdottomalta toteuttaa tai saada niihin selvyys, mutta yksi on ylitse muiden; kuljet kadulla, ja yhtäkkiä haistat jotain mikä tuo mieleesi jonkun triviaalin lapsuuden hetken tai paikan. Mutta! Et osaa sanoa mikä tämä tuoksu on, luultavasti se liittyy johonkin ruokaan, mutta mihin? Todellakin; olet kadulla, tuoksu tulee jostain asunnosta, mutta (ja tämä on se perimmäinen dilemma) sen aiheuttaja jää – taas! – tuntemattomaksi, joten pikkuhiljaa unohdat koko jutun, keksit jotain muuta millä vaivata päätäsi.

Ilmeisesti aivojen tuoksukeskus (kiva keksiä sanoja) sijaitsee samassa kimpussa mantelitumakkeen, aivojen ns. limbisen järjestelmän kahden mantelinmuotoisen osan kanssa, ja koska tämä alue käsittelee tunnereaktioiden muistamista ja prosessointia, ja yleisesti ottaen koko niin sanottu limbinen järjestelmä yhdistää tunnetiloja ja tuntemuksia muistiin (ja on yksi evoluutiossa varhaiten kehittyneitä aivojen alueita) on tuoksu yksi nopeimpia ja selkeimpiä tapoja laukaista joku tietty muisti. Mikä siis tarkoittaa karkeasti ottaen sitä että tuoksut ja niihin liittyvät muistot ovat jostain syystä evoluution kannalta tärkeitä, mikä on täysin järkevää jos sitä ajattelee hetken: liskoaivojemme itsekkäälle selviämistarpeelle on ollut (ja on tietysti edelleen!) tärkeää tunnistaa tuoksun perusteella esim. se, onko jokin asia syötävää/pilaantunutta/myrkkyä.

(Kun kerran olemme pseudotieteilemässä, mieleeni tulee yksi toinen muistiin ja aivoihin liittyvä asia, eli fobiat, ja varsinkin jostain joskus lukemani teoria araknofobian, hämähäkkien pelon, selitykseksi. Mikä oli suunnilleen seuraava; tämä yksi yleisimmistä peloista on jäämiä joltain sellaiselta ajalta, jolloin ihmiskunnan on pitänyt oikeasti taistella/pelätä olemassaolonsa puolesta myrkkyhämähäkkejä vastaan.)

Kommentit 

Lisää kommentti





Muotoile tekstiä: