19/01 
En puhunut arkipäivinä kenenkään kanssa. Sekään ei tietenkään tee hyvää mielenterveydelle. Eilen kävin ihmisten luona, kutsuttuna, kommentoin televisio-ohjelmia, puhuin pitkästä aikaa, vietin laatuaikaa kahden kissan kanssa.

Tänään parvekelasit olivat jäätyneet ulkopuolelta niin että niistä ei nähnyt läpi. Kun lämmitin lasia peukalollani jää suli toiselta puolelta noin kymmenen sekuntin viiveellä. Sulatin lasiin hymynaaman, mutta jo puolen tunnin päästä se oli kadonnut kun sää lauhtui ja jää suli.

Välillä kaikki tuntuu niin turhalta ja surulliselta. Silloin yritän muistuttaa itselleni että se on vain tämä vuodenaika ja että kaikki paranee automaattisesti ja saman tien jos teen jotain, käyn jossain, poistun tältä ainaiselta mukavuusalueeltani.

Kommentit 

Lisää kommentti





Muotoile tekstiä: