23/09 
Olen toivonut etten joutuisi kävelemään töihin märässä lumisateessa ja loskassa (aiemmin) tälle syksylle. Vielä eilen intoilin fb:ssä kun eri tahojen pitkät ennusteet vaikuttivat siltä, että räntää, loskaa, lunta tai jäätä ei ehtisi tulla ennen ensi kuun kymmenennettä päivää kun työni loppuvat. Nyt ennusteet näyttävät siltä että huomenna tulee räntää koko päivän.

Jo muutamana aamuna on ollut pakkasta. Olen silti pärjännyt pikkutakilla, jonka seuraksi kaivoin talviteloilta (no okei, eteisen hattuhyllyltä ja vaatekasasta olohuoneen nojatuolista) hanskat ja kaulahuivin. Asunnossa on kylmä, patterit eivät ole vielä päällä. Aamuisin tuntuu vaikealta nousta ylös lämpimän peiton alta, makuuhuoneen ikkunasta näkyy sinisenkelmeä kylmä aamu, pihan katot ovat kuurassa. Kävellessä toki lämpeää nopeasti, ja tänään eteläiselle pallonpuoliskolle siirtynyt aurinkokin on ajoittain lämmittänyt ulkona kulkevaa ihmistä.

Kesä meni taas äärettömän nopeasti. Siitä Yhdestä Jutusta ei tainnutkaan tulla mitään suurempaa, tai sitä mitä ehkä olisin toivonut (mitä kaikkea ikinä se onkaan.. ehkä eri asioita eri hetkillä). Ihastuin ehkä vähän liikaa liian äkkiä ja rakentelin päässäni kaikenlaisia kuvitelmia, tapahtumia, ideoita. Mutta on hyvin vaikeaa ottaa iisisti (ns. play it cool) jos kokee sellaisen yhteyden. (Yhteyden? Miten sekin nyt määritellään.. anyway.) Nyt siitä on jo sen verran aikaa, että olen alkanut epäillä oliko sitä yhteyttä olemassakaan, vai oliko se vain toiveajatteluani. Ikuinen romantikko ratsastaa jälleen, voi jeesus.

Kaikki tämä negatiivisuus brought to you edellä mainittujen asioiden lisäksi by "tilipäivään on vielä viikko ja olen aika lailla täysin rahaton". (Se on – rahattomuus siis – tapahtuessaan yksi varmimmista tiloista jotka saavat mieleni pyörimään kaikessa kurjassa, ehkä se johtuu siitä ajatuksesta/teesistä että näin Aikuisena pitäisi osata hoitaa raha-asiansa paremmin.)

Kommentit 

Lisää kommentti





Muotoile tekstiä: