Se, että käy ihmisten ilmoilla silloinkin kun ei ole ns. päivätyötä kodin ulkopuolella, on maailman tärkeintä. Meinasi käydä tälle pienelle elefantille melko huonosti edellisen pätkän aikana. Syvissä vesissä kahlattiin paksuja nilkkoja myöten, niin että lopulta piti tehdä lista niinkin tavallisista asioista kuin: syö, käy kävelyllä, pese pyykkiä. Tällä alkavalla työttömyyspätkällä olen päättänyt, että niihin vesiin ei enää jouduta. Olkoonkin marraskuu.
Joo, totta se on. Tämä pimeyskin tosiaan vaikuttaa siihen: huvittaisi vaan käpertyä peiton alle. Olen aina ollut huono käymään töiden lisäksi missään muualla arkena. Nyt käyn vähintään viitenä päivänä viikosta ainakin kävelyllä jos ei muuta. Onneksi on vielä sulat tiet eikä pakkasta, sekin alentaa kynnystä lähteä omasta kotikolosta ulkoilmoille.
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
