29/04 
Olen stressannut pari päivää viime viikosta saakka aivan turhista jutuista. Mukaan luettuina mutta ei yksinomaan:

- päiväkirjan muutaman rivin kirjoittaminen jälkikäteen ("Mitä jos jotain unohtuu?!")
- Facebook-kommunikointi ("Miksi se sanoi vain 'pitää kattoa'?!")
- polvi ("Miten helvetissä se on taas noin kipeä, mitä mää oon tehny eilen?!" TAI "Mitä helvettiä, miten se on nyt taas melkein normaalin tuntoinen?!")
- ystävät ("Mitä jos ne haluaa nähdä mua?! Tai soittaa, puhelimella?!")
- sukulaiset ("Mitä jos ne juoruaa musta porukalla sit sen baletin jälkeen?!")
- ystävän taidenäyttelyn avajaiset ("Mitä jos mulla iskee ahdistus siellä niiden kaikkien ihmisten seassa?! Mitä jos ne näkee että mää hikoilen?!")
- raha ("Mitä helevettiä mää nyt teen, ei mulla oo varaa tällaiseen?!")
- vaatteet ("Mitä saatanaa tällekin kengälle on nyt tapahtunu?!")
- katupöly ("Mitähän helevettiä nuoki ajattelee kun mulla vuotaa koko ajan silmät niinku jollain idiootilla?!")
- aurinko ("Mitähän neki mietti ku mulla oli koko ajan aurinkolasit päässä?!")
- työhommat ("Ei saatana tästä tuu tänäänkään yhtään mitään, mää oon ihan paska.")

Jne jne jne. Hengitän syvään, teen mitä voin, jos en tänään niin sit huomenna.

Timppa 
Aivan niinkö tää blogi olis koko ajan rehellisempi ja rohkeampi. Tykkään.

joonasn 
Mukava kuulla! Stay tuned..

joonasn 
..niin ja taisinhan mä mennä vähän niinku lupaamaankin että oisin rehellisempi (yleisesti, elämässäni) tammikuussa.

Sari 
Miksi musta usein tuntuu että sä olet vähän mä. Siksi kai luulin sua ensin tytöksi, tai naiseksi.

joonasn 
Me ollaan varmaan vaan niin hyviä tyyppejä? Mut toi on kyllä jännä, ois mielenkiintoista (teoriassa, käytännössä varmaan mahdotonta) tietää mistä jutuista oot saanut sellaisen luulon.

joonasn 
Not that there's anything wrong with that!

Kommentit 

Lisää kommentti





Muotoile tekstiä: