Viime aikoina olen miettinyt paljon sitä armoa, mitä pitää oppia antamaan itselleen jos haluaa olla Tasapainoinen Ja Oikea Ihminen. Minulle se on tarkoittanut tänään (kuten kuvasta näkyy) koko päivän viettämistä sängyssä kirjojen ja valkoviinin kanssa. Okei, läppäri pyörii myös välillä mukana, mutta pointti on siinä, että joskus on terveellistä – mahdollisuuksien mukaan tietenkin – sanoa kaikelle FUCK IT, unohtaa kaikki pitäisi-pitäisi-pitäisi –setti (tiedän, helpommin sanottu kuin tehty koska työ lapset haravointi spinning) ja vaan antaa itselleen se armo. Päiväksi, viikonlopuksi, vaikka jumalauta viikoksi. Oman maun mukaan, tietenkin.
Niin nuo kirjat: Stephen Kingin On Writing, Tolstoin Sota ja rauha (Tänään aloitin! Ikuisuusprojekti!), Douglas Adamsin The Salmon of Doubt, David Foster Wallacen Consider the Lobster ja Eric Hobsbawmin Äärimmäisyyksien aika.
1 kommentti | linkki kirjoitukseen
Ed Freeman via this isn't happiness
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Hyvä ystäväni alkoi taksikuskiksi. Otin selfien kesken kiihdytyksen.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
You will be fortunate in the opportunities presented to you.
Huomasin vasta myöhemmin, että kuvaan tuli paljon muutakin katkennutta tekstiä kuin lauantaisen kiinalaisen ruoan onnenkeksin paperi. Sopii hyvin tämän päivän kirjoitusfiiliksiin. Kaikki tulee pätkissä, vielä hetki sitten päässä miltei kokonaisina olleet lauseet naksahtavat kirjoittaessa keskeltä poikki eikä mikään etene.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Todd Hido via this isn't happiness
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Out-takes from the Life of a Happy Man, Jonas Mekas, 2012, 16mm & digital video via this isn't happiness
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen