Vaan anna olla kun poikaa vituttaa 
Pitkään aikaan ei ole oikeastaan vituttanut. Jos on ahdistanut, on ahdistanut, tai masentanut. Tänään vituttaa.

Aiemmassa postissa tänään
mainitsin tulevaisuudessa (toivottavasti mahdollisimman kaukana) siintävän muuttoni. Päivällä vuokraisäntäni yritti soittaa, en vastannut. Hän laittoi viestin. Jossa kyseli tämän kuun vuokran perään. Vuokran jonka luulin olleeni maksanut. Tarkistin asian verkkopankista. En ollut maksanut. Käytännössä olen nyt siis 670€ miinuksella siitä rahatilanteesta, millä olen suunnitellut asuvani tässä kämpässä ehkä muutaman kuukauden sekä maksavani suunnilleen samankokoiset mätkyt.

Mikä tarkoittaa sitä, että muuttoa pitää aikaistaa. Ja verotoimistossa pitää käydä, jospa suostuisivat jonkinlaiseen venytettyyn maksusuunnitelmaan. Suunnitelma: ilmoitus sunnuntain Kalevaan, mahdollisimman äkkiä (ehkä jo ensi viikolla?) uuteen (huomattavasti halvempaan) asuntoon (max. n. 500€) keskustaan, Heinäpäähän tai johonkin lähialueille. Ei mielellään korkealle kerrostaloon (jää muuten mahdollinen parveke käyttämättä korkean paikan kammon takia). Ideaalitilanne: kolmikerroksesta vanhasta kerrostalosta Heinäpäästä viihtyisä ja rauhallinen kaksio astianpesukoneella.

Tämä asunto on melkoinen unelma: 1870-luvulla rakennettu kolmekerroksinen kivitalo, jonka ainoassa rapussa on vain kolme asuntoa (joista yksi on myynnissä ja toisen asukas on välillä viikkoja poissa). Korkeat huoneet ja ikkunat, astianpesukone ja ihan näppärän näköinen baarikeittiö. Parkettilattia ja oma sauna. Todella keskeisellä paikalla. Kaunis ja rauhallinen talo. Olisinpa rikas, tai vaihtoehtoisesti en näin tyhmä.

On muuten helvetin tyhmää tehdä itselleen ongelmia täysin triviaaleista tulevista asioista. Kuten nyt esimerkiksi vuodevaatteiden tai kattolampun ostamisesta. Sitä vaan jotenkin rakentaa itselleen hirveän henkisen kynnyksen tehdä mitään. Varsinkin tähän vuodenaikaan.

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen

|◄  68 69 70 71 72 73 74 75 76 77  ►|