Vasta myöhemmin, aikuisiällä, olen tajunnut kuinka uskomattoman hieno taiteilija Vainio oli. Sanoitukset (kuten joku jossain youtubekommenteissa mainitsikin) tuovat tipan linssiin vaikka luettuna, puhumattakaan musiikista. Jos musiikista puhutaan, ei oikeastaan löydy laadukkaampaa ns. iskelmämusiikkia kuin Junnun biisit, ja nämä huippukappaleet (kuten esim. Albatrossi) ovat syöpyneet aivooni ja tuovat jo alkutahtiensa mukana muistoja lapsuuden kesistä Kuusamosta Singerjärven hiekkarannoilta.
Wikipediasta löytyy kiitettävästi tietoa Vainion elämästä. Tsekkaa myös wikisitaatit. Tällä kirjoituksella haluan lähinnä kiittää isääni siitä, että altisti nuoren herkän mielen tällaiselle musiikille, sillä se rikastuttaa elämääni edelleen ja en usko että ennen kuin elämä tästä ruumiista lähtee tulen kyllästymään Vainion monipuoliseen musiikkiin ja sanataiteeseen.
En linkitä mitään, koska jos linkittäisin pitäisi linkittää kaikki. Kuunnelkaa. Miettikää niitä tarinoita. On kumma jos ei herkistä.
3 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
