Kuinka helppoa on jonkinlainen pieni kosketus ihmisten välillä, en puhu nyt fyysisestä vaan henkisestä yhteydestä, aina se yllättää. Vellot omassa kuplassasi kun joku tulee ja puhkaisee sen, hetkeksi. Juuri tämän takia pidän internetistä. Se tekee helpommaksi kohtuullisen vaivattoman hipaisun, ilmoituksen "ajattelen sinusta mukavia asioita" (joka luetaan rivien välistä, tottakai, kuten kunnon paranoidi tulkitsija ikään, ilman minkäänlaista itsevarmuutta). Makaan sohvalla ja en miltei pysty olemaan paikallani. Yhtäkkiä jännittää. Olen idiootti, tiedän, niin helppo ihminen saada ainakin hetkellisesti sekaisin muutamalla sanalla. Mutta ainakin tiedän olevani elossa ja pystyväni vielä tähänkin. Se 14-vuotias minussa ei ole kuollut. Eri asia onko se hyvä vai huono juttu? Sen tiedän että tämä tunne saisi olla useamminkin. Nyt lopetan tämän ylianalysoinnin ja menen parvekkeelle haistelemaan kesää hetkeksi.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 ► ►|