Se on se paniikin tunne, ja se tulee joka heinäkuun 11.
11.7.2010 klo 17.25 -
oma pää,
universumi
Olen nukkunut huonosti ja sen johdosta ajatellut liikaa. Viime vuodelta tuttu keskiheinäkuun kaiho/paniikki/ahdistus meinaa iskeä taas. Pelottaa. Fiilikset menevät laidasta laitaan. Toisaalta haluaisin aukaista kalenterin ja buukata koko loppuloman täyteen ohjelmaa ja reissuja, toisaalta haluaisin linnoittautua neljän seinän sisälle ja olla näkemättä ystäviä ollenkaan. Tuntuu että aika loppuu kesken. Olen nähnyt sekoittavia unia. Miettinyt liikaa menneitä. Suunnitellut jänniä juttuja tulevaisuudelle. Kironnut raukkamaisuuttani ja heikkouksiani. Unelmoinut täysin epärealistisista asioista. Halunnut tunnustaa kaikki salaisimmat asiani jollekin. Tai jollekin tietylle.
Mutta ehkä se johtuu juuri siitä, että on aikaa miettiä. Siispä lisää tekemistä,
actionia, menoja. Eli kaupungille etsimään joku mukava paikka jossa seurata futisfinaalia!
kommentoi
|
linkki kirjoitukseen
|◄ ◄ 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 ► ►|