Juon kupin teetä eräässä asunnossa, ja kun lähdemme samalla ovenavauksella, alhaalla tapaamme muutaman ulkomaalaisen pojan, jotka hän oli nähnyt jo aiemmin kesällä, todellinen hämmentävä yhteensattuma, kaikkia naurattaa pitkän aikaa. Joudun jättämään väliin ystävieni grillijuhlasuunnitelmat sillä nukuin viime yönä jotenkin pätkittäin, ja töissä ei ollut niin paljoa tekemistä että sen olisi voinut levittää koko päivälle, iltapäivällä nuokuin ja luin viikkoja sitten tullutta Imagea, joka oli odottanut minua tyhjällä työpöydälläni; kuin vinkkinä joku oli myös laittanut työpisteeseeni muutaman vihreän paperihyllyn, myönnän, paperini ovat aina ympäri pöytää. Mutta pitäähän olemassa oleva pöytätila hyödyntää mahdollisimman hyvin, vai mitä?

Joten eroan iloisesta ystäväporukastani kaupassa, kerään äkkiä töissä tekemäni listan mukaiset elintarvikkeet (katkarapuja, parsakaalia, porkkanaa, sipulia muiden muassa) ja suunnistan suoraan parkkipaikan poikki kotia kohti, kulkien mahdollisimman linnuntietä. Kotona huomaan kaikkien kattiloiden olevan käytössä (osa näköjään pakasteessa jonne, kuten nyt muistankin, jemmasin vanhentuvat ruoat ennen Ilosaarta) joten keiton tekeminen siirtyy huomiselle. Syön sen sijaan muutaman salsaleivän ja juon viikonlopulta jäänyttä kokista vaikka kaapissa olisi kylmää valkoviiniäkin.

Rutiineja miettiessäni ja hakiessani Tasapainoista Ajatusta mietin viime syksyä kunnes muistan että vuoden takaisia tapahtumia ei ehkä kannata käyttää tasapainoisen elämän muottina. Joten päätän keksiä uuden superzen-arkielämän, ottaa rauhallisesti mutta olla kuitenkin (terveellä tavalla) aktiivinen. Lukea, viettää aikaa hiljaisuudessa (kynttilöitäkin on viime talvelta jäljellä vaikka kuinka helvetisti), käydä kävelyillä.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 ► ►|