On olemassa yksi elokuva, josta minulla ei ole juuri minkäänlaista käsitystä; näin siitä (arviolta) neljäkymmentäviisi minuuttia Sodankylän Filmifestivaaleilla, nuokuin epämukavassa muovituolissa rommipullo nahkatakin hihassa, en pysynyt hereillä; suuri sirkusteltta oli pimeä ja täynnä ihmisiä. Olin kulkeutunut paikalle ystävieni mukana, positiivisin mielin vaikka kello oli yksitoista illalla ja olin ollut enenevässä määrin humalassa jo kaksitoista tuntia. Ystäväni olisivat tietysti voineet mainita minulle humalatilastani, tai ehkä en vaikuttanut niin humalaiselta (toiveajattelua), ja luullakseni en edes ollut alun perin menossa katsomaan elokuvaa, pidin vain seuralaisilleni seuraa heidän jonottaessaan elokuvateltan ulkopuolella.

Elokuvasta en muista mitään muuta kuin jonkun hämärän keittiökohtauksen (hampurilaisia?) ja punaisen värin. Jossain vaiheessa heräsin, olin vaarallisesti kenossa vieressäni istuvaa vanhaa rouvaa kohti. Päätin poistua. Kuiskasin anteeksi, ja keskityin jalkatyöskentelyyni edetessäni kylki edellä kohti tuolirivin päätyä (joka ei onneksi ollut kovin kaukana). En nähnyt mitään, teltassa oli oikeasti pimeää. Päästyäni pois tuoli- ja ihmismerestä en tiennyt yhtään mistä olin tullut sisään. Silmäni eivät rekisteröineet uloskäyntiä teltan liepeiden pimeydestä. Kävelin ensin vahingossa puista lavaa, joka nosti taaimmaisia penkkirivejä, ylöspäin. Tajusin olevani väärällä suunnalla; palasin takaisin. Jotenkin löysin ulos teltasta, yritin kävellä mahdollisimman normaalisti.

Olin teltan vieressä jonkinlaisella suurella kentällä ja tajusin olevani todella soosissa. Teltassa ottamani nokoset olivat sumentaneet lähimuistini, en tiennyt yhtään paljonko kello oli. Ulkona oli valoisaa, mutta se ei tietenkään kerro paljoa. Hetken ajatuksiani kasailtuani tunnistin ilmansuunnat ja lähdin kävelemään kohti katua, jonka varrella arvelin matkailu-automme olevan.

Elokuva oli (näin minulle kerrottiin myöhemmin) Francis Ford Coppolan Tetro, ja se tuli mieleeni siksi, koska uudessa Imagessa on juttu elokuvan päähenkilöstä Vincent Gallosta. Jota en siis tunnistanut. Luulin myös näytöksen olleen joskus iltapäivästä "..but of course, I'm afraid that I was very, very drunk."

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 ► ►|