Päivät menevät ja aamut ovat helppoja, päivät menevät ja on tekemistä ja mieliala pysyy korkealla, nukkuminen on helppoa, ei stressiä vaan tehokkaasti ja hyvin toimiva ruumis ja aivot ilmeisesti tarpeeksi hyvillä öljyillä. Koko ajan enemmän keltaista elämässä. Kylmääkin.

Luin Austerin Travels In The Scriptoriumin, en tiedä, ei siitä oikein voi mitään sanoa. Nopealukuinen? Tyhjänpäiväinen? En tiedä.

Ja J. Karjalaisen Polkabilly Rebelsin keikalla Hopeisen Veitsen aikana hirvittävän vahva fyysinen surun tunne, jotenkin helpottavan vahva tunne. Johtuneeko vitamiinipillereistä vai elämän sisällöstä mutta jotenkin pitkästä aikaa tunnen vahvasti (vitun kornisti sanottu, pahoitteluni). Vähemmän puutunut? Vai vain tasapainossa, tyytyväinen, onnellisempi kuin aikoihin? Joka tapauksessa tervetullutta, tällainen.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 ► ►|