Tiedän että ajattelen tätä liikaa ja että teen sillä luultavasti vain hallaa kaikelle. Mutta! Eräs ihminen sanoi kerran että jutut pitää ottaa kokonaisina, niin hyvät kuin huonot puolet, kummallekin pitää antaa arvostusta ja aikaa. Miten muuten oppii ikinä yhtään mitään? Teoilla on usein seurauksia, ja tekemättä jättäminenkin on aktiivinen valinta jolla on omat seurauksensa.
En tiedä oliko mielessäni vielä muuta tämän tiimoilta. Puhuin puhelimessa, kävin saunassa, palasin tähän. Vaikeuksia aiheuttaa jalkojen maassa pitäminen ja sen muistaminen että nyt, tässä tilanteessa, minun lyhytnäköinen hyvinvointini ei ole tärkeintä. Onko se ikinä?
3 kommenttia | linkki kirjoitukseen