Eilen jouduin kotimatkalla seisomaan yhdellä jalalla ja kaivamaan toisen käden sormilla ja kynsillä kesäkenkieni pohjassa olevasta reiästä pohjan sisään kerääntynyttä lunta, jäätä ja soraa, jotka ovat kerääntyneet sinne normaalin kävelyn estäväksi peukalonpään kokoiseksi kivikovaksi palloksi. Mietin miksi en ostanut niitä saappaita jo pari viikkoa sitten. On minulla talvikengät, vuosia sitten Tampereen keskustasta kenkäkaupasta ostetut italialaiset nauhakengät, joiden pohja on kantapäästä liian kova ja joiden leveys on liikaa omille suhteellisen pienille jaloilleni. Näiden seikkojen johdosta jalkani kipeytyvät jos en tee niitä miltei liikkumattomaksi paksujen sukkien avulla. Plus ne syövät nauhoja, paksuimmatkaan erikoisliikkeestä ostetut vahvimmat nauhat eivät kestä kuin pari kuukautta; reikien metallivahvistukset sahaavat nauhat poikki ja siinä sitä sitten ollaan: olet lähdössä ulos seurassa jonkun eteisessä, takki päällä ja jo valmiksi hiostuneena ja naps, horjahdat kanssajuhlijaasi vasten ja nostat oikean kätesi kasvojesi tasalle. Kädessäsi on kuuden sentin pätkä kummastakin päästä rispaantunutta erikoisvahvaa kengännauhaa, jonka italialainen talvikenkäsi on juuri päättänyt irtisanoa. Huokaiset ja alat nyhtää jäljelle jäänyttä nauhaa löysemmälle ja toivot että sen pituus riittää vielä solmimiseen. Kiroat mielessäsi sen iltapäivän jolloin astuit siihen kenkäkauppaan josta kävelit ulos iloisena uudet hienot kengät jalassasi. Mietit kuinka hirvittävää on joutua kyykkimään pienen eteisen lattialla valon edessä toivoen että sinulla olisi vaikka saappaat tai jotkut aivan mitkä tahansa helpommat ja paremmat kengät, eikä näitä italialaisia paskoja, joiden ostoa olet katunut joka päivä siitä joululomasta lähtien.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 ► ►|