Onko mikään parempaa kuin kuulla ikävöimäsi ihmisen kertovan kahden aikaan yöllä puhelimessa tulevansa vielä saman vuorokauden puolella luoksesi? (Miten helvetissä tuo lause on noin vaikeaselkoinen, lukekaapa se vielä kerran, ajatuksella. Onko siinä jotain? Kielenhuolto, kielenhuolto. Kielen huolto. Grrrrr.)

Ja hei, jos missasitte viime vuoden Desert Bus for Hope -tempauksen, tämänvuotinen hässäkkä alkaa ensi yönä muistaakseni neljän aikaan. Virallisilta sivuilta lisää infoa. Kiteytettynä: porukka pelaa maailman huonointa tietokonepeliä yhtäjaksoisesti niin kauan kuin porukka lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, ja viihdyttää samalla lahjoittajia/katsojia tekemällä kaikkea viihdyttävää (usein yleisön toiveiden mukaan). Kaikki tämä näytetään internetissä suorana lähetyksenä. Viimeksi taisi mennä vajaat kuusi vuorokautta?

Minkään pidemmän kirjoittaminen on tuntunut viime viikkoina vaikealta, mutta se taitaa johtua vain vuodenajasta. Tuntuu siltä että aikaa ei yksinkertaisesti ole. Neljältä iltapäivällä on pimeää ja valon puutteesta kärsivät aivoni haluavat lepotilaan, taistelevat esimerkiksi kaupassa käymistä ja normaaleja arkirutiineja vastaan, puhumattakaan toisten töiden tekemisestä. Tai kirjoittamisesta. Mutta yritettävä on, sana kerrallaan, iloisesti maneerista toiseen.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 ► ►|