Kävin katsomassa uuden Harry Potter -leffan. En tiedä kannattiko. Muutaman aiemman sarjasta nähneenä en oikeastaan ollut minkäänlaisilla kärryillä (joten aika järkevä valinta, vai mitä?), mutta eipä leffassa mitään järkeä ollutkaan. Liekö alkuperäisessä muodossaan yhtä tyhjänpäiväinen? Vai vain kärsinyt adaptiosta? Rahastusta? Leffassa oli koko ajan muka jonkinlainen jännitys päällä, mutta mitään ei käytännössä tapahtunut. Potter ystävineen viettää puolisen tuntia leffasta telttaillen, ilmeisesti matkalla jonnekin tai paossa jotain muuta? Jäi epäselväksi. Välillä tapahtuu jotain, mutta kun kohtaus vaihtuu, päädytään taas metsään jossa haahuillaan ja keskustellaan. Soi siinä Nick Cave & The Bad Seeds.

Mistä tulikin mieleeni. Katsokaa tämä 70-minuuttinen kritiikki Star Wars ykkösestä (The Phantom Menace), jos ette ole sitä vielä nähneet. Analyysia voisi soveltaa useampaankin (moderniin) elokuvaan. Tuoko 3D-buumi meille vain lisää aivotonta silmäkarkkia ja täysin höttöisiä juonia? Meneekö kaikki läpi? Minkälaista paskaa saamme esim. Star Wars -saagasta vielä nähdä?

Tapailen tyttöä, joka ei ole nähnyt Star Wars -elokuvia, ja vannoo, ettei tule niitä ikinä katsomaan. Elokuvasarjan katsominen on tietenkin suunnitteilla. Siedätyshoidollahan ne allergiatkin lähtevät?

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 ► ►|