Ehkä tarina tapahtumattomasta tilanteesta, sanomattomasta lauseesta. Jätin tekemättä, kaduin, en mennyt, en uskaltanut. Merkitsin muistiin mutta en kirjoittanut mitä ajattelin.

Kaiken tapahtuneen jälkeen on paremmin, tiesin, kun kuljin pois omalta tilaltani, tummia rantoja pitkin, tuulta ja märkää nurmea, pimeyttäkin ja välillä tuntematonta, mutta missään vaiheessa ei yksinäistä.

Löydettyjä tarinoita. Ehkä siksi on olemassa onnellisuutta, toivoa. Jännitystä, veren kohinaa, tuulta kasvoilla. Ja toivottavasti lisää tarinoita.

syksy 2009

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 ► ►|