Positiivisesta ajattelusta vielä: eikö se, että kertoo itselleen (puhuu/kirjoittaa/ajattelee) positiivisia asioita itsestään ole samanlaista kuin rukoilu? Tarkoitan että onko rukouksenkin voima siinä, että se vahvistaa jotain itsessäsi, jonka haluaisit olevan totta (ja jota kohti pyrit)?

Meillä on muutaman läheisen ystävän kanssa leikillinen "Nuorten kauniiden menestyjien kerho". Se sai alkunsa kai siitä, kun huomasimme vuosi pari sitten, että kaikilla tuntuu menevän kuitenkin ihan hyvin: suurin osa porukasta on töissä mieluisissa paikoissa, sellaisissa joissa on mahdollista halutessaan edetä urallaan. Saamme säännöllisesti palkkaa, voimme suunnitella tulevaisuutta, voimme ajaa taksilla ympäri kaupunkia ja juoda kuohuviiniä ihan vain siksi että on sen verran varaa. Tällä ajattelutavalla on myös helppo perustella itselleen (ja toisille) jokin luksus-asia, kuten juuri taksilla ajelu tai ravintolassa syöminen: olemmehan nuoria kauniita menestyviä ihmisiä, olemme ansainneet tämän.

Jauhan tästä siksi, että olen vasta viime kuukausina tajunnut osan positiivisen ajattelun voimasta. Periaate, jota olen seurannut, ja joka toimii: fake it 'til you make it, ja sen olen imenyt itseeni luultavasti liiallisella Ask Metafilterin lukemisella.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 ► ►|