Haluaisin kirjoittaa maailmasta, jossa vuodelevossa vihanneksena makaavia vanhuksia pidetään väkisin hengissä vuosikausia, tai kuten tässä tapauksessa yli kymmenen vuotta, ja siitä miksi näin on: kenen rahaa ja vaivaa siihen kulutetaan ja miksi, mutta en taida tehdä sitä vielä. Ehkä tämän verran: en näe mitään järkevää syytä keinotekoisesti pitkittää ihmisen elämää (jos vuodeosastolla kymmenen vuotta käytännössä vihanneksena makaamista voi elämäksi sanoa? Biologisessa mielessä kyllä, kaikessa muussa mielessä ei.)

Minua häiritsevät usein vahvasti kaikenlaisiin (puoli)uskonnollisiin opetuksiin, perinteisiin ja ideoihin pohjautuvat käytännön ratkaisut, jotka liittyvät usein asioihin, joista on muutenkin vaikea keskustella. Käytännön asioissa tämä tapahtuu luultavasti lähinnä siksi, että niiden taustalla on niin pitkä perinne (ajatelkaa viiden päivän työviikkoa, tai klo 8-16 työpäivää), eivätkä valtaapitävät tahot (tai muutkaan?) perinteisesti innostu muutoksesta. Muissa asioissa voi olla kyse siitä että koko asia on tabu, ja täten siitä ei muka voida keskustella julkisesti. Jos saisin valita, edellyttäisin kaikilta mahdollisimman järkipohjaista ajattelua. En ymmärrä miten joku asia voi olla keskustelun ulkopuolella, varsinkin kun se koskettaa lukemattomien ihmisten reaalitodellisuutta joka päivä.

Ruotsi hyväksyi vuosi sitten eutanasian, sen jälkeen asiaa ei ole käsitelty Suomen medioissa. Ehkä pitäisi?

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 ► ►|