Kun tämä kappale soi paljon radiossa vuoden 1994 kesällä (kanava oli luultavasti Ylen Ykkönen) olin 10- tai 11-vuotias, ja mummilassani kesälomalla. Vietin paljon aikaa yksin, ja tämä biisi tuo edelleen mieleeni sen, kuinka (vaikka mummilla oleminen olikin idyllistä ja turvallista) ikävöin kovasti jotain. Vielä siihen aikaan mummilla ja ukilla oli pronssireliefi Kekkosesta seinällä television yläpuolella, vaikka UKK ei ollut toiminut presidenttinä enää kahteentoista vuoteen. Mummila on edelleen pysähtyneen ajan paikka, ja niin kai pitääkin olla? Vaikka olenkin nähnyt Mummia muutaman kerran, en ole käynyt siellä päin kohta kahteen vuoteen. Tiedän, olen hirvittävä ihminen ja huono (lapsen)lapsi. Siihen aikaan luin paljon kuten nykyäänkin. Olen kerännyt jo kasan lukemattomia kirjoja parin viikon päästä alkavaa lomaa varten. Loma, miten hieno ajatus.. Tule äkkiä.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
