Sen jälkeen kun olen soittanut keikan tuulisessa ja pohjoisessa merenrantakaupungissa ja tuhlannut liian paljon rahaa kyseisen kaupungin halvimpaan hotellihuoneeseen, odotan viidennen kerroksen huoneemme ikkunasta avautuvaa auringonlaskua ja petyn: aurinko on todella matalalla, mutta taivaanranta ei näytä merkkiäkään siitä, että olisi auringonlasku. Ei taivaan liukuvärejä, ei kauniisti värjäytyviä pilvimuodostelmia, vaan kuten päivemmälläkin aurinko kilottaa suoraan päin (sillä erotuksella että nyt se roikkuu suoraan silmieni tasolla), tehden avoimen ikkunan ääressä sijaitsevassa nojatuolissa istumisesta tukalaa. Joten siirryn kylmän suihkun ja kylmällä vedellä lantratun valkoviinimukillisen kautta pyörimään sänkyyn, ja sohvalle. Ja takaisin suihkuun ja takaisin sänkyyn. Ad infinitum.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 ► ►|