Opittua 
En tiedä miten, enkä edes sitä onko tämä totta, mutta ystäväni kertoi (ja osoitti empiirisesti) minulle viikonloppuna sen, että vanhan tai väljähtyneen viskin saa "elvytettyä" tipalla vettä. Aika jännää? En ole viskin ystävä, mutta silti on jotain runollista siinä, kuinka liian kauan aukaistuna ollut neste virvoitetaan ja palautetaan voimiinsa tipalla toista nestettä, ja vielä yhdellä niin yleisellä kuin tavallinen vesi. Vai mitä?

Nyt kun pääsimme asiaan, vinkki: Montalto Syrah –punaviini, italialaista luomutuotantoa, litran muovipullo 7,98€.

Ja tässä taas pätkä G.R.:n, Iran ja Malkin seikkailuista:
Ira ajaa autoa, minä istun taas etupenkillä.

“Oletko sinä sitten koskaan, tiedätkö, seurustellut pitempään?” kysyn Iralta vain jotain sanoakseni.

“Yksiavioisuus ei ole Iraa varten”, kuuluu takapenkiltä.

“Ole hiljaa Malki. Puhut naurettavia”, Ira ärähtää. “Yksiavioisuus ei ole minua varten. Olen liian villi. Call of the wild – Erämaan kutsu.”

“Ira, olen tuntenut sinut nyt, mitä, pari vuotta, etkä ole sinä aikana saanut naista kovinkaan montaa kertaa”, vastaan.

“Miksi kuvittelet että kertoisin sinulle jokaisesta kerrasta?”

“En minä, mutta Malki kyllä kertoisi.”

“Se on totta, Ira”, Malki sanoo takapenkiltä.

“Se johtuu vain siitä, että nykyään olen keskittynyt omaan henkiseen kehitykseeni, unohtanut naiset kokonaan.”

“Ah. Sitäkö se viime viikonloppuinen oli? ‘Naisten kokonaan unohtamista’?”

“Viime viikonloppuna henkinen tasapainoni, zen-tilani jos haluatte kutsua sitä siksi, oli hetkellisesti epätasapainossa. Mutta se kaikki johtui vain siitä uudesta kirjasta.”

“Mistä kirjasta?” Malki työntää päänsä istuimien välistä.

“‘Kuinka epätasapainotat zen-tilasi’.”

“Kätevää”, myönnän. “Kerrankin self-help–kirja joka tekee mitä lupaa.” Lasken aurinkolipan varjostamaan silmiäni, sumu on hälvennyt, saavumme kaupunkiin.

“Eikö.”

“Miksi sinä luet niin paljon?” Malki kysyy.

“‘Miksi sinä bla-bla-bla-bluh’” Ira matkii. “Ystäväni Malki, me olemme kuin kaksi erilaista puuta. Minä, tuhatvuotias punapuujättiläinen; sinä, viime vuonna kainalokorkeuden saavuttanut pajupusikko. En tiedä, olen lukenut aina, jotenkin se tuntuu tärkeältä.”

“Mutta kaikenlaista paskaa, kuten nyt se zen-kirja?”

“On tärkeää lukea kaikenlaista. Enhän halua sentään mitään snobin leimaa.”

“Siitä ei ole onneksi pelkoa, herra tuhatvuotinen punapuu”, keskeytän heidän kinastelunsa. Läpsäytän aurinkolipan takaisin ylös. Käännymme pääkadulle. Minä asun kahdeksisen kilometriä kaupungin ulkopuolella, mutta Ira ja Malki asuvat ihan keskustassa.


kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

|◄  31 32 33 34 35 36 37 38 39 40  ►|